Lynchin kauhistuttava luovuus

Tilaa unelmoida

David Lynch ja Kristine McKenna

Elämäkerta paljastaa, minkälainen ihminen on tuo mestarillinen, mutta harhaisen omituinen elokuvaohjaaja, jonka mielen sopukoista on noussut esiin runneltuja ja epämuodostuneita miehiä, eteerisen kauniita naisia, säriseviä sähköjohtoja, jotka avaavat portin toiseen todellisuuteen, ahdistavia huoneita, joissa kääpiö steppaa ruudullisella lattialla ja ydinräjähdyksiä, joista maan päälle sikiää itse pahuus, Twin Peaksin Bob.

Varmasti David Lynchin mielenmaisemiin ovat vaikuttaneet hänen suomalaiset sukujuurensa. Kaikkihan me Pohjolassa tiedämme, miten pölkyt ja pöllöt kertovat totuuksia.

Tilaa unelmoida kertoo, miten ohjaajan lapsuus oli tavallisen keskiluokkaista. Oikeastaan juuri sellaista, lähes ironisen seesteistä, jonka luottonäyttelijä Kyle MacLachlanin hahmo Jeffrey toi kankaalle Blue Velvet­ -elokuvassa vuonna 1986. Elämä yhdysvaltalaisessa pikkukaupungissa oli turvallista ja söpöä, mutta se alkoi järkkyä, kun päähenkilö (MacLachlan tai Lynch) alkoi ymmärtää kaikkialla vaanivan vaaroja, syntejä ja viettelyksiä.

Lynch kuvaa elokuvissaan rakenteita, jotka raottavat mitä kliseisintä todellisuuden harhaa. Lynchille sekä suloiset pienet kylät että suurkaupunki Los Angeles ja erityisesti sen kuuluisa Mulholland Drive -ajotie (jonka varrella Lynch asuu) ovat pelkkiä korttitaloja. Ne romahtavat, kun niitä raapaisee vain katsomalla niitä elokuva­kameran linssin läpi. Niistä paljastuu rinnakkaisia, kauhistuttavia todellisuuksia. 

Lynch-elämäkerta koostuu limittäin olevista kahdesta kirjasta. Elokuvakriitikko Kristine McKenna on tehnyt suurtyön kartoittaessaan tähti­ohjaajan henkilöhistoriaa ja iskenyt henkilöt, ajat ja paikat kohdalleen. Maestron tehtäväksi on jäänyt kommentoida olennaisimpia asioita omissa osioissaan. 

Rakenne toimii yllättävän hyvin. Epäilemättä ilman McKennaa asioita ehkä vahingossa, ehkä jopa tahallaan unohteleva Lynch olisi varmasti kirjoittanut silkkaa puutaheinää, mutta nyt Lynch saa päästellä omia totuuk­siaan joutumatta stressaamaan esimerkiksi siitä, kuka oikeastaan olikaan hänen vaimonsa, kuka rakastajattarensa ja missä vaiheessa.

Lukija saattaa myös luulla, että jokin suuri rahakatastrofi on ollut ­Lynchille tärkeää, mutta hui hai: todella tärkeitä elämää koossa pitäviä asioita ovatkin olleet oman talon rakentaminen, lavasteiden nikkarointi, meditaation eteneminen ja vanhojen ystävien­ yllättävät kohtaamiset. ­Ainoastaan Dyyni-elokuva (1984) on iso ahdistuksen aihe sekä McKennan että Lynchin teksteissä.

Kommentoi Facebookissa
voima
  • 10.5.2019