Huolenpidon varjopuolella

Alina

Elli Salo ja Riikka Oksanen

Suomen Kansallisteatteri, Omapohja

Kansallisteatterin Omapohjassa esitettävä näytelmä Alina etenee katkelmittain ja fragmentaarisesti, se jakautuu otsikoituihin tuokioihin ja osastoihin, episodeihin joita nähdään uudelleenkin, uudella tavalla. Toisto tuo kipeät tilanteet esille aina uudestaan ja korostaa myös toisin näkemisen ja toisin kokemisen mahdollisuutta. Mitä, jos asiat olisivat menneet toisella tavalla?

Alinan (Anna Valpuri) elämässä toistuu kivulias riippuvuuden kierre, joka on syntynyt jo sisarusten lapsuudessa. Emil (Pyry Nikkilä) on ajautunut päihderiippuvuuteen, Alina ripustautuu veljensä auttajaksi. Elämä on taistelua yhden ja saman obsession kanssa. Poliisi, lääkäri tai ystävätär eivät osaa puuttua tilanteeseen, auttaja takertuu yhä pahemmin ja vähitellen väsyy, kadottaa itsensä. Puhe puuroutuu, ja äänteet ja kirjaimet kieriskelevät pitkin videoseinää. Runoperformanssia toden totta.

Rankka aihe on tuotu näyttämölle tyylikkään minimalistisesti, lavalla nähdään vain valkoista valkoisella. Sideharsonvärisessä ja kliinisessä maailmassa sairaus vie ympäristöstä sävyt.  Mutta valkoisellakin on varjonsa ja vastavoimansa, ja yllättäen yleisöstä kuuluu nauruntyrskahdyksiäkin. Niille, joilla on omakohtaista kokemusta läheisriippuvuudesta, voi näytelmä näyttäytyä sekä ahdistavana että koomisena. Nauru pelastaa monesta tilanteesta.

Salon ja Oksasen debyyttiteos Kansallisteatterissa on miniatyyri, joka on pakattu täyteen hätää ja huolta, mutta onnistuu eleettömyydessään välttämään sentimentaalisuuden ansat.

Elli Salo: Alina
Suomen Kansallisteatteri

ROOLEISSA Pirjo Lonka, Pyry Nikkilä ja Anna Valpuri
Ohjaus Riikka Oksanen
Skenografia Auli Turtiainen
Valo- ja videosuunnittelu Ville Virtanen
Äänisuunnittelu Harri Kejonen
Naamioinnin konsultointi Jari Kettunen

Kommentoi Facebookissa
Tuula Sipilä