Tämä ei ole vielä kotini ollenkaan. En meinaa millään sopeutua. Tuntuu vähän samalta kuin astuisi pitkästä aikaa Espoon virastotalon aulaan. Haistan sen tässä ympärilläni, vaikka olen astunut sinne viimeksi ehkä joskus 80-luvulla. Se on varmaan jo purettukin. Ja on todella vaikeaa rakentaa virastotalon aulaan suojaisa pesä ja maata kesät talvet alasti, säärikarvat tuulessa heiluen, kun ei koskaan tiedä, milloin siihen singahtaa joku vahtimestareista tai mainos/vastamainos viereen köllimään. […]
Lue lisää… from Väkisinmaattuja öitä
Kansainvälisen naistenpäivän kunniaksi saa lähibaarista kuohuviiniä 3,5 euroa/lasi ja tarjous on voimassa koko illan.
[…]
Lue lisää… from Kaikki naiset on
Muistan jätteenlajitteluohjeista sellaisen nyrkkisäännön, että muoviroska pyrkii palautumaan alkuperäiseen muotoonsa. Koittaako elinaikanani sellainen aamu, jonka aloitan rutistelemalla paskaa? […]
Lue lisää… from Hajanaisia ympäristöajatuksia
Minäkin valvon, tein sitä jo lapsena, mutta aika harvoin unettomuuden takia. Yritän ehtiä tilkitä päivien aiheuttamat raapimisjäljet sielussani. Se on enimmäkseen hyvää ja ravitsevaa valvomista. Harsin kasaan itseäni, osalliseksi ohutta maailmankuvaani, aineelliseksi olennoksi, jolla on oikeus elää. […]
Lue lisää… from Yö
Yläkerran pojat pelaavat tietokoneella aamuviiteen. Välillä ne käyvät vessassa. Kuulen hiiren ja sormen yhteistyöstä syntyvän nakutuksen sänkyyni. Se kuulostaa ammattitappamiselta. Neljältä havahdun tunteeseen, että joku kusta lorottaa suoraan korvaani. […]
Lue lisää… from Todellisuuden suoratoistoa
Antti Nylénin Häviötä lukiessa keskisormi kipeytyy. Tai sitten se kipeytyi jo neuloessani valmiiksi elämäni ensimmäistä villapaitaa. Lukemisen ajaksi täytyy laskea neule sivuun ja neulomisen ajaksi jättää lukeminen kesken. Samalla pitää muistella, kenelle sitä keskisormea näyttäisin, tässä sanoihin samaistumisen hurmiossa, kun silkasta mielihyvästä valuva kuola kutittelee jo polvia. […]
Lue lisää… from Antti Nylénin Häviö ja hamsteri, jonka nimi oli Lumikki
