Suomi on saanut useita huomautuksia siitä, että alkuperäiskansan oikeudet eivät maassamme toteudu. Tämän johdosta esimerkiksi YK:n rotusyrjinnän vastainen komitea ja ihmisoikeuskomitea ovat kehottaneet Suomea korjaamaan nykyistä lakia. Epäkohtia onkin ollut tarkoitus korjata uudella saamelaiskäräjälailla, mutta kerta toisensa jälkeen lakiuudistus on kaatunut – niin myös tällä kertaa.

Vaikka lakiuudistuksella on laaja tuki, on sillä ollut myös väkevä vastustajien joukko ja uudistuksen tie on ollut kivikkoinen. Monet lakiuudistusta vastustavat näkemykset ovat perustuneet pelkoon saavutettujen etujen menettämisestä. Sanna Marinin hallitus on järjestyksessä jo kolmas hallitus, jonka tavoitteena on ollut uudistaa saamelaiskäräjälaki ja se epäonnistui edeltäjiensä tavoin pyrkimyksessä. Muun muassa Ihmisoikeusliitto on katsonut, että esitetty uusi saamelaiskäräjälaki olisi tukenut saamelaisten (perustuslaissakin taattua) itsemääräämisoikeutta alkuperäiskansana, korjannut nykyisen lainsäädännön ja sen soveltamisen aiheuttaman ihmisoikeusloukkauksen sekä edistänyt saamelaisten oikeuksien toteutumista.

Yksi lakihankkeeseen kipupisteistä liittyy siihen, kuinka ja ketkä saavat määritellä saamelaisuuden ja sen, ketkä saamelaisia ovat. Toteutuessaan esityksen mukaisen saamelaiskäräjälaki olisi tuonut Suomeen Norjan ja Ruotsin kanssa yhtenevän saamelaismääritelmän. Määrittely tukeutuisi eläväksi katsottuun yhteyteen kulttuuriin ja kieleen. Kieleen liittyvät kysymykset ovat tietenkin vaikeita jo siksi, että Suomen valtio on harjoittanut vielä 1900-luvun loppupuoliskollakin suomalaistamispolitiikkaa, jossa saamenkielen käyttöä ja oppimista on suitsittu, ja näin katkaistu yhteyksiä elävään kieleen. Tätä erhettä korjataan parhaillaan ja kielensä menettäneiden saamelaisten asema otettiin myös huomioon lakiesityksessä (olisi väärin rangaista uhria rikoksesta). Esityksen mukaan yksikin saamelainen isoisovanhempi riittäisi saamelaiskäräjien vaaliluetteloon pääsemiseksi.

Hallituksen jakautuneet näkemykset ja pettymys

Lain valmistelemista on vaikeuttanut tällä kaudella myös se, että sitä on vastustettu voimakkaasti keskustapuolueen riveissä ja tämä on rajoittanut hallituksen mahdollisuuksia viedä lakiesitystä eteen päin. Marraskuussa 2022 hallitus lopulta antoi esityksen lain uudistamisesta. Esitys oli hyvin poikkeuksellisesti erimielinen kolmen keskustapuolueen ministerin vastustaessa sitä.

Vaikka lakiesitys lopulta annettiin niin, että se olisi vielä ehditty tällä kaudella saada läpi prosessista, ei esityksen käsittely ollut riittävän ripeää. Nyt perustuslakivaliokunta totesikin, ettei se ehdi käsittelemään lakiesitystä tämä istuntokauden aikana. Tai sitten sen ei vaan haluttu etenevän: perustuslakivaliokunnassa keskustan, kokoomuksen ja perussuomalaisten edustajat äänestivät lain suureen saliin käsiteltäväksi viemistä vastaan. Perusteena oli juurikin aikataulu, itse lain sisällölle tai sen käsittelylle ei valtiosääntöoikeudellista estettä esitetty. Lain käsittelyyn käytettävissä  olevan ajan riittävyydestäkin on esitetty eriäviä mielipiteitä ja monien arvioiden mukaan aikaa olisi lain käsittelylle ollut aivan riittävästi.

Koska lakiesityksiä ei ole mahdollista siirtää seuraavan eduskunnan käsiteltäväksi, valuu lain eteen tehty työ jälleen isolta osin hukkaan. Lakiesityksen kaatuminen on sikälikin traagista, että ei ole mitenkään varmaa tai itsestään selvää, että seuraava hallitus kokisi uudistusta tärkeäksi ja ottaisi sitä työlistalleen edistettäväksi.

Saamelaisten oikeudet NYT -liikkeessä vaikuttava aktivisti Inka Musta kertoi lakihankkeen kaatumisen nostattamista tunteista.

Taistella voi ilman toivoakin

6. päivä helmikuuta vietettiin saamelaisten kansallispäivää. Juhlan kunniaksi järjestettiin tilaisuus myös Helsingin Kansalaistorilla, Eduskuntatalon edustalla. Mukana tapahtumassa oli myös Saamelaisten oikeudet NYT -liikkeen Helga West. Hän mietti juhlan keskellä saamelaisten viime vuosina vahvistunutta vastarintaa ja lisääntynyttä yhtenäisyyttä kulttuurinsa puolustamisessa.

”Tämä tihentyvä ja vahvistuva saamelaisten pakkosulautus on pakottanut meidät yhteen.”

Vaikka saamelaisten kansallispäivänä moni vielä elätteli toivoa lakiuudistuksen läpimenemisestä, ei West ollut toiveikas. Hän piti selvänä, että lakiesitys ei tule eduskunnassa tälläkään kertaa menestymään.

”Ei ole valoa tunnelin päässä. Onko tämä sitten kuitenkin lopun alkua?”, hän kysyi.

”Miksi eduskunnassa edes haluttaisiin vahvistaa saamelaisten oikeuksia, koska se toisi vahvemman neuvotteluvelvoitteen esimerkiksi maankäyttöön saamelaisten alueilla. Se, miksi lakia ei halutakaan uudistaa on siksi ihan ymmärrettävää.”

Koska saamelaisilla tulisi perustuslainkin mukaan olla ääni ja valtaa muun muassa siihen liittyen, mitä heidän asuinalueilleen rakennetaan tai mitä siellä tehdään, kokevat monet näiden oikeuksien toteutumisen taloudellisena riskinä. Esimerkiksi Suomen kaivostoiminnasta merkittävä osa sijaitsee Saamenmaalla ja sen ympäristövaikutukset ovat todella mittavia. Samalla, kun monet haluaisivat nähdä enemmän raaka-ainetuotantoa Suomen rajojen sisällä, saamelaisten oikeuksien toteutuminen saattaa näyttää riskiltä talouskasvulle.

”Suomalaisen kolonialismin näkee selkeimmillään, kun katsoo listoja siitä, keitä valiokunnissa on kuultu lakia valmistellessa. Keitä kuullaan suljettujen ovien takana saamelaisten asioista päätettäessä? Pääsääntöisesti suomalaisia, ei saamelaisia.”

Toivottomaltakin tuntuvan tilanteen edessä Westin toive suomalaisille on selvä.

”Ettei meitä unohdettaisi. Toivoisin, että saamelaisista voisi tulla olennainen osa tätä maata. Uskoa minulle on tuonut se, että olemme saaneet paljon tukea monesta suunnasta.”

EDIT: artikkelia on päivitetty ja lisätty kommentteja.