Omankädenoikeutta jakavat katupartiot ovat nostaneet päitään pitkin Suomea. Porukoiden yhteismitallisuudenpuute on tuottanut hieman ongelmia – tähän saakka.

Odinin sotilaat, Suomen vastarintaliike ja muut kynnelle kykenevät ovat ottaneet asiakseen partioida Suomen kaduilla. Turvallisuuden nimissä. Porukka on moninaista eikä niistä kaikista oikein ota selvää. Kansa on hämillään ja välillä tuntuvat partiolaiset itsekin hämmentyneiltä.

Tämä yhteismitallisuuden puute aiheuttaakin päänvaivaa. Mistäs minä voin oikein tietää koska partio edustaa kansallissosialistista aatetta, koska palvotaan muinaisgermaanista jumalaa ja koska ollaan ihan vaan islamisaatiota vastaan. Koska me Häiriköt-päämajassa haluamme auttaa identiteettinsä kanssa arpovia partiolaisia ja hämmentyneitä kansalaisia, suunnittelimme yhteisen hihamerkin kaikkien Suomen katuja partioivien jengien vapaasti käytettäväksi. 

On tärkeää, että kansalainen kykenee pikaisella silmäyksellä erottamaan partiolaisen esimerkiksi bläkkis-veijarista tai jostain muusta mörököllistä.

Otimme hihamerkin innoitukseksi ja pohjaksi Harro Koskisen legendaarisen Sikapoliisivaakunan. Koska nämä katupartiot eivät poliisilaitosta edusta, piti siihen tehdä hienoisia korjauksia.

Tämä yhteismitallisuus poistaisi senkin ongelman, että kaikki partiolaiset eivät osaa suhtautua varustuksensa symboliikkaan sen vaatimalla vakavuudella. Esimerkiksi kirjoitettuani muutaman huomion Soldiers of Odinin Joensuuhun levittäytymisestä, pääsin keskustelemaan ryhmän viestinnän ja ulkoisen habituksen merkityssisällöstä. Standardoitu univormu on aina varma valinta ja silloin kaikki tietävät, missä mennään.

Soldiers of Odinin edustajien kanssa käydyssä keskustelussa he toivat ilmi ihmetyksensä siitä, että heihin suhtaudutaan hieman varautuneesti. Kun leikittelee väkevällä symboliikalla olisi hyvä tiedostaa mitä on tekemässä. Ja hyväksyä, että asiat tulkitaan sellaisina kuin minä ne näyttäytyvät.

Facebookissa julkaistussa rekrytointi-ilmoituksessaan nämä sotilaat kertoivat olevansa ”isänmaallisen valkoisen Suomen puolesta taisteleva järjestö” ja omilla nettisivuillaan ryhmä kertoo että islaminuskoiset maahantunkeutujat aiheuttavat turvattomuutta. Väkivaltaisesta kirjoittelusta ei ole ollut puutetta. Monien joensuulaisten mielestä katuja partioiva Soldiers of Odin aiheuttaa verrattoman paljon turvattomuutta  ihan itsessään.

Rekrytointipuheen ehkä hienoin kohta oli se, kun ehdokkaille teroitettiin käytöstapojen tärkeyttä: ”Ketään ei huvikseen hakata jos siltä tuntuu. Kun ollaan tunnukset päällä niin hyvät käytöstavat suomalaisia kohtaan.” Ja sitten esitettään ymmärtämätöntä, kun tätä pitää verhottuna uhkauksena. 

Se, että täytyy erikseen kieltää pätkimästä ketään pataan ”huvikseen” pitää sisällään melko selvän viestin siitä, että ”ei-huvikseen” sopii pätkiä. Tai vähintään huomion siitä, että se joukko mistä sotilaita värvätään pitää sisällään henkilöitä, jotka kokevat huvittelun nimissä tehdyt pahoinpitelyt hyväksi ideaksi. Ryhmän puhemies, kansallissosialistiksi ilmoittautunut Mika Ranta, poseeraan profiilikuvassaan natsiupseerin lakki päässään Suomi-konepistooli kourassa.

Ehkäpä ei ole syytä ihmetellä porukan herättämään huolta. Viesti vaan meni läpi ihan sellaisena kuin minä se lähetettiinkin.

Vähän samalta suunnalta mistä nämä partion marssivat, kaikuu tasaisin väliajoin myös raiskaustoivotuksia kaikille suvakkiämmille ja muille sen sellaisille – myös meille miehille. Eli viestinnän ristiriitaisuuksien poistamisessa olisi vielä hieman tekemistä. Mikäli vastustetaan raiskauksia, niin se kannattaa tehdä ihan kategorisesti eikä välillä tuomita niitä ja välillä taas fantasioida niillä.

Minkä takia sitten koimme luontevaksi suunnitella tämän hihamerkin hieman poliisimerkin kaltaiseksi? Innoittajana toimi jo eläköityneen poliisiylijohtaja Mikko Paateron kesällä 2014 antamat lausunnot, joissa hän kaipaili naapurivahteja sheriffien avuksi. Olikin hyvä, että Seuran blogisti, Jussi Korhonen muistutti tästä poliisijohdon linjauksesta. Näin autettuna palautui mieleen, että olin itsekin paikalla sisäministeriön tilaisuudessa, jossa Paatero tätä summasi.

Vapaaehtoiset kansalaiset voisivat toimia poliisien silminä ja korvina ja olla tarvittaessa poliisin apuna. He voisivat käyskennellä kaduilla pukeutuneina liiveihin, joista heidät tunnistettaisiin.

Koin ajatuksen jo vuonna 2014 typeräksi, eikä aika ole kohdellut Paateron aivoituksia suopeasti. Harmillisesti tämä ajatuksen typeryys ei ole selkiytynyt poliiseille itselleen ja nykyinen poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen linjasi katupartioinnin hyväksyttäväksi toiminnaksi, kunhan ei rikota lakia. Näyttää Kolehmainen myös tykkäävän, että nämä katuja partioivat soturit voivat myös keskustella nuorison kanssa ja opastaa oikeisiin toimintamalleihin.  Suomen kuvalehden haastattelussa sisäministeri Orpo piti poliisin linjausta huonona.

Mikäli työskentelisin huumepoliisin riveissä olisin jo suorittanut ratsian poliisiylijohtaja kotiin. Syytä epäillä -kynnys kyllä luulisi ylittyvän näillä puheilla. Vaikka Kolehmainen ei ylistäkään esimerkiksi rasistisin motiivein liikkeellä olevia joukkioita, tällä olevaisuuden tasolla värähtelevä poliisijohto tuskin juuri nyt kannustaisi tämmöiseen katupartiointiin.

Onneksi Supo sentään toteaa ykskantaan, että yleisestä turvallisuudesta huolehtiminen kuuluu viranomaisille. Ja onneksi Joensuun kaupunki linjaa moisen touhun yksiselitteisesti ei-toivotuksi.

Miksi me täällä Häiriköt-päämajassa sitten suhtaudumme skeptisesti näihin partioihin? No siksi, että omankädenoikeutta lupaavat, väkivaltaan turvautuvat – tai sen uhalla flirttailevat – katupartiot ovat aika ja joka kerta huono idea. On sitten kyse Lapuan liikkeestä, lynkkausjoukoista, kansallistunteen huumaamista isänmaan puolustajista tai vaikkapa Putin-jugendista. Ei juuri kiinnosta mitä lippua jengin keulilla heilutetaan, puihin ovat hommat aina menneet jos partioita kaduilla tamppaa.

Saku Timosen kirjoitettua näistä katupartioista, muuan katupartioaktiivi katsoa asiakseen uhkailla Timosta väkivallalla (Timonen julkaisi kuvakaappauksen uhkauksesta Facebook-profiilissaan). Tämä ei varsinaisesti vahvistanut uskoa partioiden pasifistisia tavoitteita kohtaan, harmillisesti poliisi ei kuitenkaan ole ollut erityisen kiinnostunut näistä interwebissä esitetyistä uhkailuista. Ehkä nettipoliisi-Fobban pitäisi palata opintovapaaltaan tai sitten pitäisi etsiä joku toinen poliisi, joka osaa avata ATK:n.

Jos tämä nykyinen kehitys ei johda ongelmiin ja väkivaltaan syön hattuni.