Juha Sipilä (keskusta) pettää aina

Pääministeri Sipilä tietää, mitä on rankka meno, hänen hoodinsa ovat liian vaaralliset jopa sotatantereelta pakeneville.

Me täällä Häiriköt-päämajassa jaamme aikamme aika tehokkaasti Helsingin Kalloissa sijaitsevan Piritorin välittömästä läheisyydestä löytyvän toimiston sekä Itä-Helsingin liekehtivissä lähiöissä sijaitsevan kodin välillä. Mediasta olen saanut käsityksen, että kyseessä ovat hyvinkin Suomen noin ehkä rankimmat paikat. Thug Life!

Nyt meidän gangsta-elolle on kuitenkin noussut haastaja ja vielä kansakuntamme korkeimmalta paikalta. Pääministeri Juha Sipilän Kempeleellä sijaitseva koti on paljastunut tutkimuksissa liian vaaralliseksi paikaksi sotatantereelta pakenevien henkilöiden majoittamista varten. Pohjois-Pohjamaalla sijaitseva Kempele on julkisuuteen levinneiden tietojen mukaan Suomen Mordor, jonka jokainen noin 17 000 asukkaasta muodostaa välittömän uhan kaikelle elolliselle.

Syyskuussa 2015 Sipilä ilmoitti (mädättäjä) Ylen välityksellä antavansa kotinsa turvapaikanhakijoille, jotta näiden sotaa, terroria ja uskonnollisia fundamentalisteja pakenevien uhrien ei tarvitsisi kuolla ojaan. Pohjanmaalla ei olekaan toviin kohdattu sotaa tahi terroria, fundiksia tosin piisaa. Eikä siitä valkoisesta terroristakaan oikeastaan niin pitkä aika ole ja Lapuan liikettäkin ollaan elvyttämässä kovaa vauhtia, että sikäli.

Vaikka niin kutsutuissa maahanmuutokriittisissä piireissä moinen hempeily tuomittiin, sai pääministeri Sipilä laajaa kiitosta tästä hyvinkin joviaalista siirrosta. Tammikuun viimeisinä päivinä pääministeri kuitenkin ilmoitti – jälleen Yleisradion välityksellä – että hän haluaa myös säästää kakun, jonka oli jo ehtinyt syödä. Sipilän konsulteeraamien turvallisuusasiantuntijoiden arvion mukaan hänen asuntonsa ei ollut turvallinen lapsiperheille. Eli ei heru kämppää tarvitseville – Kepu pettää aina ja sunnuntaina.

Tiedon tästä uneliaaksi kuvitellun pikkukaupungin vaarallisuudesta otettiin vastaan yleisen hämmennyksen saattelemana. Hommafoorumilla tosin alkoi bileet. Vaikka Sipilänkin edustamien lestadiolaispiirien ympärillä on vellonut laaja julkinen keskustelu lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä, #naisrauha:n toistuvasta (ja törkeästä) rikkomisesta, pahoinpitelyistä, painostamisista ja yleisestä ahdistelusta, on näitä pidetty melko pitkälti porukan omina asioina.

Nyt pääministerin turvatiimi ja sen turva-asiantuntijat ovat kuitenkin määritelleet seudun vaaralliseksi myös yhteisön ulkopuolisille. Kempele näyttäytyi kansakunnalle kertaheitolla melko läpeensä vaarallisena paikkana – jopa helvetin esikartanona – jossa turvaa ei ole luvassa paikallisille sen enempää kuin vieraillekaan.

Mutta missä turvattomuutta, siellä ylijumala Odin! Hurraa!

Tietojen Kempeleen turvattomuudesta levittyä koko kansakunnalle, ihmisten parasta ajattelevista väkivaltarikollisista koostuva Soldiers of Odin -jengi lähestyi mediaa rauhoittavalla tiedotteella. He lupasivat jalkautua Kempeleen liekehtiviin lähiöihin mitä pikimmin ja turvata turvallisuuden (ihan totta, you can’t make this shit up).

S.O.O. Joensuu on valmis lähettämään miehiä turvaamaan Sipilän asunnon lähialueita tarvittaessa.”

Hieman vaillinaisella maantuntemuksellani sanoisin, että tulee hippasen pitkät harrastematkat, mutta ovatpa ainakin poissa muusta pahanteosta sen aikaa. Itse en voinut muuta kuin pukea kuviksi nämä tiedot karusta todellisuudesta Kempeleen raitilla.

Tässä kuvassa yhdistyy monta asiaa. Muuttaessani noin vuosi sitten pienen tauon jälkeen Helsingin itäisiin lähiöihin, heräsi mielessäni ajatus taajamaliikennemerkistä, jossa kaupungin siluetissa roihuaisi lieskat. Kukapa ei muistaisi Olli Immosen Suomen Sisun sivulle kirjoittamia taisteluraportteja Idän Liekehtivistä Lähiöistä. Ennen kuin ehdin tuota liikennemerkkiajatustani sen enempää työstää, ilmestyi Laineen Kasperilta Palava kaupunki -pitkäsoitto, jonka kannessa komeili juuri tuo ajattelemani kuva. Epäilemättä tähän ideaan tiivistyy jotain keskeistä aikakaudestamme – en tosin tiedä mitä. Tuosta levynkannesta sai kuitenkin vaivattomasti muokattua kuvallisen representaation Pääministeri Sipilän rankasta kotiseudusta. Ja siinä se nyt on.
Tässä kuvassa yhdistyy monta asiaa. Muuttaessani noin vuosi sitten pienen tauon jälkeen Helsingin itäisiin lähiöihin, heräsi mielessäni ajatus taajamaliikennemerkistä, jossa kaupungin siluetissa roihuaisi lieskat. Kukapa ei muistaisi Olli Immosen Suomen Sisun sivulle kirjoittamia taisteluraportteja Idän Liekehtivistä Lähiöistä. Ennen kuin ehdin tuota liikennemerkkiajatustani sen enempää työstää, ilmestyi Laineen Kasperilta Palava kaupunki -pitkäsoitto, jonka kannessa komeili juuri tuo ajattelemani kuva. Epäilemättä tähän ideaan tiivistyy jotain keskeistä aikakaudestamme – en tosin tiedä mitä. Tuosta levynkannesta sai kuitenkin vaivattomasti muokattua kuvallisen representaation Pääministeri Sipilän rankasta kotiseudusta. Ja siinä se nyt on. Kuvankäsittely: Velda Parkkinen