Kristillinen symboliikka ja kristinuskoon linkittyvä kerronta ovat erottamaton osa länsimaista taidetta, eikä Hollywood muodosta poikkeusta tästä. Päin vastoin. Yhdysvaltalainen viihdeteollisuus on panostanut uskonnollisen narratiivin toistamiseen ja viesti löytyy välillä varsin yllättävistäkin paikoista. Kuten nyt vaikka Rambo-elokuvista.

John Rambon ja Jeesus Nasaretilaisen tarinoiden lomittaminen saattaa kyllä tuntua äkkiseltään rienaavalta. Puhuihan toinen heistä rakkaudesta, anteeksiannosta ja rauhasta, ja toinen puolestaan kahlasi läpi tapettujen vihollisten veristen jäänteiden. Toisaalta, Mel Gibsonin ohjaama The Passion of the Christ on kaikkien aikojen (taloudellisesti) menestynein elokuva Jeesuksesta ja merkittävä osa elokuvasta on omistettu brutaalille väkivaltapornolle joka jättää sadistisuudessaan monet John Rambon koettelemukset jälkeensä. Gibsonin elokuvaa ja sen menestystä vasten arvioituna Rambo ei kenties olekaan Hollywoodin vinkkelistä tarkasteltuna niin poikkeuksellinen kuvaus kristitystä tarinasta.

Ajatus Rambon kristitillisestä tulkitsemisesta ei ole mitenkään uusi. Kristitty yleisö Yhdysvalloissa on tottunut arvioimaan elokuvia uskontonsa tarjoaman viitekehyksen puitteissa, eikä Rambo ole välttynyt tältä. Lukuisissa keskusteluissa ja arvosteluissa Rambo-elokuvia on pidetty opetuksiltaan mainioita, vaikka päähenkilö onkin saattanut päästää kirosanoja suustaan.

Mutta mistä Ramboissa oikein on kyse?

Ensimmäinen kierros

Sylvester Stallonen näyttelemän John Rambon tarina valkokankailla alkoi vuonna 1982, kun elokuvassa First Blood Vietnamin sodan henkisesti rikkoma sotilas kohtaa vihaa ja halveksuntaa kotona Yhdysvalloissa. Rambo vastaa kohteluunsa ainoalla osaamallaan tavalla – väkivallalla. Vääryyttä seurasikin melkoinen väkivallan sinfonia, jossa pikkukaupungin punaniskasheriffi apulaisineen sai tuta erikoisjoukkojen supersotilaan mahdin.

Ensimmäinen Rambo-elokuva esitti traumatisoituneen hahmon, joka on uhrattu ja hylätty. Tarpeettoman sotilaan, joka kantaa yhteiskunnan syntejä niskassaan. Vaikka First Blood on väkivaltainen elokuva, poikkeaa se tyylilajiltaan kaikista sarjan myöhemmistä osista (kiinnostavasti tämä sama huomio koskee myös Stallonen Rocky-elokuvia).

Elokuvasarjan toisessa osassa, vuonna 1985 ensi-iltaan tulleessa Rambo: First Blood Part II:ssa John Rambo palaa Vietnamiin. Hänet lähetetään vapauttamaan sotavankeja, eli korjaamaan kotimaansa syntejä, jollaiseksi myös tappio sodassa voidaan laskea. Rambon takaisin helvettiin lähettäneet päättäjät ovat kuitenkin valmiita pettämään ja uhraamaan Rambon, ja soturi päätyykin kidutetuksi ristillä kuin Jeesus aikanaan. Lopulta ristiltä laskeutunut Rambo kostaa kaikille ja vyöryy pahuuden päälle kuin lihaksi muuttunut Jumalan viha.

Vuonna 1988 ensi-iltansa saanut Rambo III kuvaa Rambon Afganistanissa. Siellä hän osallistuu mujahedinien rinnalla jihadiin pahan valtakuntaa, Neuvostoliittoa vastaan. Vaikka John Rambon taistelutoverit eivät kristittyjä olekaan, on Ramboa ja näitä esi-Talibaneja vastassa yhteinen vihollinen, eli jumalaton kommunismi. Toveruutta voi perustella osaltaan myös se, että useiden tutkimusten mukaan yhdysvaltalaiset kokevat mihin tahansa jumaltulkintaan uskovat luotettavammiksi kuin ateistit ja agnostikot.

Tämän kolmannen – hieman hassusti Israelissa kuvatun – Rambo-elokuvan jälkeen John Rambo painui vähitellen unholaan. Kenties Ronald Reaganin presidenttikauden ajan seikkaillut ja ajan henkeä kuvastanut sankari pääsi yleisön sydämissä ansaitulle eläkkeellä. Kenties hän jopa löysi rauhan rauhattomalle sydämelleen.

Rambo III:n vaihtoehtoinen loppu ei olisi ikääntynyt kovinkaan hyvin. Tässä skenaariossa Rambo jäi elämään ja kenties myös taistelemaan näiden mujahedinien kanssa. Reilua vuosikymmentä myöhemmin Yhdysvallat vyöryivät Afganistaniin syyskuun yhdennentoista päivän iskujen jälkeen. Mikäli Rambo olisi jäänyt, olisi hän jälleen löytänyt itsensä vastakkain isänmaansa kanssa.

Toinen tuleminen

Rambon eläköityminen ei kuitenkaan ollut pysyvää.

Vuonna 2008 ilmestyneessä Rambossa uskonnollisuus on kenties väkevämpää kuin kertaakaan aikaisemmin sarjan aikana. Siinä elämänilonsa ja suuntansa menettänyt Rambo elää merkityksestä tyhjentynyttä elämää Thaimaassa pyydystäen myrkkykäärmeitä ja tarjoten veneretkiä turisteille. Kaikki muuttuu, kun joukko lähetyssaarnaajia suostuttelee vastahakoisen Rambon kyyditsemään heidät Burmaan/Myanmariin, jossa heidän tarkoituksenaan on auttaa alistettua kansaa. Kiitokseksi kyydistä yksi matkalaisista antaa Rambolle ristikorun, josta muodostuu hänen talismaani ja henkinen ankkuri. Kuten odottaa saattaa puhdassieluiset lähetyssaarnaajat vangitaan ja heidän pelastumisensa jää Rambon varaan. Se, että pelastus tulee konekivääri kädessä ja kahlaa paikalle kainaloita myöten veressä ei estä Ramboa avaamasta sydäntään Jeesukselle.

Elokuvasarjan (todennäköisesti) päättävässä, vuonna 2019 ensi-iltaan tulleessa Rambo – Last Blood -elokuvassa ilmeisiä uskonnollisia trooppeja ei enää tarjota. Elokuva näyttäytyy lähinnä mielikuvituksettomana, mutta käsittämättömän väkivaltaisena toisintona Yksin kotona -elokuvista. Toki Rambon viha laskeutuu pahojen ihmisten päälle tavalla, joka palauttaa mieleen Vanhan testamentin karummat kuvaukset – ehkä siitäkin voi jotain symboliikaa halutessaan löytää, silmä silmästä ja mitä näitä nyt onkaan.

Sylvester Stallone on jo ilmoittanut eläköityneensä Rambon roolista, mutta Rambon tarina ei välttämättä ole ohi. Hahmon ympärille rakennettua sarjaa on yritetty käynnistellä jo vuosien ajan. Myös Bollywoodissa on puuhailtu omaa tulkintaa aiheesta.

Lue lisää Jeesuksen rauhansanoman ja hänen nimissään käytyjen sotien kytköksistä artikkelissa Jeesus – rauhan vai sodan mies?