Katriina Haikala ja Vilma Metteri ovat haastaneet yhteiskunnan normeja jo vuosien ajan. He ovat hieman tärähtäneitä ja eittämättä ämmiä.

Taiteilijakaksikko Tärähtäneet ämmät tunnetaan provosoivista taideteoksista. Monet heidän teoksistaan käsittelevät roolejamme yhteikunnassa ja näiden roolien ilmenemismuotoja. Esimerkiksi karvapainatuksilla varustetut pikkupöksyt ja legginssit haastavat meitä kaikkia pohtimaan suhdettamme ihokarvoitukseen – ja erityisesti naisten ihokarvoitukseen.

Haikalan ja Metterin viime vuotinen Monokini 2.0 -näyttely Suomen Valokuvataiteenmuseossa saan nyt arvoistaan jatkoa. Tärähtäneet ämmät järjestävät hyväntekeväisyysgaalan Helsingissä Yrjönkadun uimahallissa 29.8.

Monokini 2.0 -valokuvasarja esitti kymmenen potrettia uima-asuihin pukeutuneista naisista. Kuvien naisilta on poistettu toinen rinta osana syöpähoitoja. Sarja sai alkunsa kun Elina Halttunen otti yhteyttä taiteilijoihin ja ehdotti yhteistyötä ja pyysi apua sopivan uima-asun suunnittelussa. Yksi asia johti toiseen ja lopulta Halttunen päätyi itsekin yhdeksi Monokini 2.0 -malliksi.

Monokini on taideprojekti, jolla on vahvasti poliittinen ulottuvuus: se haastaa vakiintuneet normit. Rinta on tabu ja nänniä ei naisen sovi paljastaa, mutta ei myöskään sen puutetta. Siinä, missä esimerkiksi uimahalleissa naisia kielletään uimasta rinnat paljaana, on myös mastektomian (eli rinnanpoiston) läpikäyneitä naisia uimahalleista poistettu mikäli he ovat paljastaneet tabuksi koettujen nännien puutteen.

Tärähtäneiden ämmien projektit ovat provosoivia taiteilijanimestä alkaen. Siltikään provokaatio ei ole itseistarkoitus. Vilma Metteri alkaa laulamaan ”Pellen naamari, pellen naamari” -mantraa, kun häneltä tiedustelee taiteilijakaksikon omaa identiteettiä.

”Pellellä on naamarinsa lisäksi käytössä myös salainen ase: totuus. Eli: Ole hiljaa tai paiskaan sua totuudella.”

Haikala on samoilla linjoilla: ”Meidän teoreettinen viitekehyksemme on Mihail Bahtinin karnevalismi. Yhteisön narrina ollessa voi sanoa totuutta hymyssä suin.”

Monokini 2.0 ei tosiaan ole ensimmäinen kerta kun Tärähtäneet ämmät haastavat vallitsevan kehoihanteen. Heidän karvavaatelinjansa kattaa naisten vaatteiden lisäksi myös vaatteita miehille.  Rintakarvakuvioitu miesten valkoinen hihaton paita, wife beater, on kuitenkin merkityssisällöltään tyystin erilainen kuin karvakuvioidut naisten vaatteet. Katsoja (ja vaatteen kantaja) voi pohtia syytä tälle.

Monokinit ja karvaaluasut haastavat vallitsevan kehokuvan. Mutta kuka meidän kehokuvamme lopultakaan määrittää?

”Suhtautuminen omaan kehoonsa on sekä ympäristön että itsensä rakentama – ajatus siitä, mikä on hyväksyttävää ja mikä ei. Tällä hetkellä siihen kuitenkin vaikuttaa erityisesti kaupallinen visuaalinen kulttuuri. Katukuvassa ei ole ihan hirveästi varianssia siitä, että miltä naiset näyttävät, tai miehet. Aika kapea alue, mikä nähdään kaupallisessa mielessä hyvän näköiseksi, tai seksikkääksi” Katriina Haikala määrittää.

Joskus tekee myös hyvää katsoa niitä asetettuja vaatimuksia ulkopuolisen silmin.

”Olimme vuonna 2014 Dominikaanisessa tasavallatta tekemässä performanssia seksiturismista. Silmiinpistävää oli, että reilusti yli puolet väestöstä on tummaihoisia, mutta kaduilla näkyvässä mainoskuvastossa kaikki mallit olivat vaaleaihoisia. Siis ihan kaikki. En nähnyt yhtään vaate- tai kosmetiikkamainosta, jossa olisi ollut tummaihoinen malli. Tämä kertoo siitä, mikä on se standardi, ostavan asiakkaan malli. Toivetila.”

Vilma Metteri komppaa: ”Meidän karvavaatteet ovat antaneet monelle väylän kommentoida ulospäin sitä, mitä ajattelee vallitsevasta kulttuurista.

Vaikka Ämmät purkavat identiteettejä teoksissaan, he pitävät pähkähulluna ajatusta siitä, että he määräisivät ketään yksipuolisesti yhtään mihinkään muottiin. Ongelmat ja ratkaisuehdotukset löytyvät aina vuorovaikutuksen kautta.

Taiteilijanimensäkin he valitsivat haastamisen kautta. He myös löysivät yhtymäkohtia yhdysvaltalaisen Guerrilla Girlsin toimintaan.

”Sama lupia kyselemätön tapa toimia ja molempien ryhmien nimessä on sama idea. Otimme haltuun sanan ”ämmä” ja sen merkitykset, huumorin avulla se muuttui omaksi voimavaraksi”, Vilma Metteri toteaa.

Nimessä on sama ajatus, kuin siinä, että amerikkalaisessa kulttuurissa  tummaihoiset taiteilijat käyttävät itsestään sanaa ”neekeri”. Kun he ottavat sanan itse käyttöön, se lakkaa toimimasta haukkumasanana.

Monokini 2.0 Catwalk show

Monokini 2.0 -näytös Helsingissä Yrjönkadun uimahallissa 29.8. Yleisöllä on mahdollisuus nähdä uimapuvut ensimmäistä kertaa livenä.

Näytöksiä kaksi, klo 13:00-15:30 ja klo 18:00-20:30

VAPAA PÄÄSY!