Sari Palosaari: 𝘚𝘶𝘣𝘴𝘵𝘳𝘢𝘵𝘦

FI

Näyttelyn nimi Substrate, substraatti, tarkoittaa ravitsevaa ja kantavaa alustaa, joka mahdollistaa asioita ja synnyttää uutta. Se on sekä välittäjäainesta että tapahtumapaikka. Näyttely rakentuu käsitteen ympärille tarkastellen erilaisia substraatteja ja eri olioiden välistä vuorovaikutusta. Veistokselliset teokset koostuvat avoimista ja rajaamattomista tilallisista kokonaisuuksista sekä niiden yhteydessä nähtävistä teoksista, jotka ovat kiteytyneet itsenäisempään muotoon.

Palosaari kutsuu työskentelyään laiduntamiseksi, kuljeskeluksi ravintoa etsien ja sitä jauhaen. Se voi olla sekä nautittavaa että kivuliasta kirmailua tai lorvimista. Se ei ole kuitenkaan pelkkää ajelehtimista vaan elämän kohtaamista sellaisena kuin se tulee. Näyttelyn teoksia varten Palosaari laidunsi lähiympäristössään ja avaruusfysiikan alustoilla.

Sari Palosaari on kuvanveistäjä ja laiduntaja. Hänen pohjoisessa kasvuympäristössään jokipato, kaivos, sellukattila ja terässulatto olivat samaa takapihaa hillasuon, pohjavesilähteen, kristallihankien ja öisen appelsiiniauringon kanssa. Kaikki samaa kenttää, samaa laidunmaata. Taiteellisessa toiminnassaan Palosaari tekee eron kulttuuria luomalla kohtaamisen tiloja irrallisuuden ja kietoutuneisuuden väliin.

Palosaaren teoksia on viime aikoina ollut esillä Art Ii Biennalessa osana Oulu26 -ohjelmaa, Helsingin yliopiston geofysiikan osastolla osana Synzoochory -näyttelysarjaa ja Hakaniemi26 Työhuoneella. Hän on edustettuna Nykytaiteen museo Kiasman, Modernin taiteen museo EMMAN ja Valtion taidekokoelmissa.

Näyttelyn toteuttamista ovat tukeneet Alfred Kordelinin säätiö ja Taike.

SV

Substrat är ett underliggande basskikt, en närande och bärande plattform, en livsyta som både möjliggör ting och föder det nya. Det är ett fundament som fungerar som både ett medium och en plats för skeenden. Utställningen vecklar ut sig utifrån konceptet genom att utforska olika substrat och utbytet mellan entiteter. De skulpturala verken består av öppna rumsliga ensembler, såväl som av sådana som har kristalliserats till mer självständiga former.

Palosaari kallar sitt arbete för att beta; att ströva runt i sökandet efter föda och mala den. Det kan vara både lustfyllt och smärtsamt och ske både genom att skutta omkring eller lata sig. Det är dock inte bara att flyta längs strömmen, utan att möta livet som det kommer. För verken i utställningen betade Palosaari i sin omedelbara omgivning och på rymdfysikens plattformar.

Sari Palosaari är skulptör och betare. I sitt nordliga substrat delade en floddamm, en gruva, en massapanna och ett stålverk samma bakgård med ett kärr, en grundvattenkälla, kristallkällor och apelsinsolen på natten. Allt samma fält, samma betesmark. I sin konstnärliga praktik odlar Palosaari skillnadens kultur, och skapar utrymmen för utbyte i mellanrummet mellan separathet och sammanflätning.

Palosaari har nyligen ställts ut på Art II-biennalen som en del av Oulu26-programmet, på geofysiska institutionen vid Helsingfors universitet som en del av utställningsserien Synzoochory och på Hakaniemi26 Työhuone. Hon är representerad i Museet för samtidskonst Kiasma, Museet för modern konst EMMA och Statens konstsamlingar. 

Utställningen har fått stöd av Alfred Kordelins stiftelse och Centret för konstfrämjande.

EN

Substrate is an underlying base layer, a nourishing and carrying platform, a surface of life that both enables things and gives birth to the new. It is a foundation that serves both as a medium and a site for events. The exhibition unfolds through the concept by exploring different substrates and the exchange between entities. The sculptural works consist of open-ended spatial ensembles as well as those that have crystallized into more independent forms.

Palosaari thinks of her practice as laiduntaminen (Finnish), grazing. It is foraging for food for both body and mind. It can be both a leisurely and a painful act of loitering and lingering. It is not simply drifting from one place to another, but confronting life as it comes. For this exhibition, she grazed in her immediate surroundings as well as in the field of solar physics.

Sari Palosaari is a sculptor and laiduntaja, a grazer. In her northern substrate, a river dam, an ore mine, a cellulose boiler, and a steel mill were part of the same backyard with a cloudberry swamp, groundwater spring, crystal snowdrift, and a hanging orange midnight sun. They share the same field, they feed from the same pasture. In her artistic practice, Palosaari cultivates a culture of difference, creating spaces of exchange in-between separateness and entanglement.

Palosaari ́s works have been recently shown at the Art Ii Biennale as part of the Oulu26 program, the Department of Geosciences at the University of Helsinki, and Hakaniemenranta 26 Työhuone. Her sculptures are included in the collections of the Kiasma Museum of Contemporary Art, the EMMA Museum of Modern Art, and the State Art Deposit Collection.

The realization of the exhibition has been supported by Alfred Kordelin Foundation and the Arts Promotion Centre Finland.