Vieraskirja
Tällä blogikanavalla vierailevat kirjoittajat tarttuvat ajankohtaisiin aiheisiin.
Viime aikoina alfa-pvp:stä eli ”peukusta” ja sen käyttäjistä on puhuttu kuin kyseessä olisi kauhuelokuvan hirviö: ”jos näet käyttäjän, kiipeä puuhun tai leiki kuollutta”. Ongelma on todellinen ja vakava, mutta ratkaisu ei ole ihmisten demonisointi.
Suomessa on tehty paljon työtä stigman purkamiseksi. Silti jokainen hirviömäinen karikatyyri sysää riippuvuussairaan entistä syvemmälle häpeään ja sulkee hänet avun ulottumattomiin.
On myös surullista huomata, että yhteiskunta havahtuu usein vasta silloin, kun päihteiden käyttö alkaa näkyä muille häiriönä. Toivottavasti tämänhetkinen mediahuomio kuitenkin johtaisi siihen, että löytäisimme toimivia keinoja auttaa riippuvuussairaita ihmisiä.
Me, jotka työskentelemme huumeita käyttävien ihmisten parissa, olemme yhdessä käyttäjien, heidän läheistensä ja viranomaisten kuten Onnettomuustutkintakeskuksen ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kanssa varoittaneet ongelman kasvusta jo pitkään. Silti olemme jälleen tilanteessa, jossa joudumme pelkäämään palveluiden ja hankkeiden rahoituksen kaventumista säästöjen nimissä.
Rikosoikeudelliset toimet eivät yksin riitä, vaikka häiriökäyttäytymiseen on toki puututtava. Jos alfa-pvp katoaa kaduilta, sen tilalle tulee nopeasti jokin toinen, ehkä vielä vaarallisempi aine. Päihteiden käyttö ei katoa, jos emme tartu juurisyihin: pahaan oloon, yksinäisyyteen ja hoidon puutteeseen. Ihmiset tarvitsevat matalan kynnyksen palveluja, joihin on helppo tulla ja joista saa apua heti, ennen kuin ongelmat ehtivät kasvaa liian suuriksi.
Helsinki on ollut edelläkävijä ratkaisujen kehittämisessä ja palveluiden sujuvoittamisessa. Avulle on edelleen valtava tarve kaikkialla, sillä päihteiden käyttö ja ihmisten pahoinvointi lisääntyvät.
Tarvitsemme ennaltaehkäisevää työtä ja mielenterveyspalveluiden vahvistamista. Päihteiden käyttö ei saa olla syy sulkea ovia, vaan päihdepsykiatrista osaamista tarvitaan niin avo- kuin laitospalveluissa. Tarvitsemme myös laajoja, kiinnipitäviä ja nopeasti reagoivia palveluja – sekä lääkkeettömiä että lääkkeellisiä – ihmisten yksilöllisiin tarpeisiin.
Jalkautuvaa työtä kaduilla ja kodeissa on lisättävä. Samoin matalan kynnyksen toimipaikkoja, joissa on pidemmät aukioloajat, sekä käyttöhuoneita, joissa saa haittojen vähentämiseen liittyvää apua, tukea ja hoitoonohjausta. Näissä paikoissa ihmiset voivat huolehtia perustarpeistaan: peseytyä, syödä ja levätä. Se estää monien kriisien kärjistymistä kadulla tai julkisissa tiloissa.
Tämä kaikki vaatii tahdon lisäksi myös rahaa. Ihmisarvoista elämää ei voi mitata säästökohteena. Kun ihminen jätetään yksin, lasku maksetaan terveydenhuollossa, perheissä ja lopulta koko yhteiskunnassa.
Häpeä ei ole hoitokeino. Empatia, resurssit ja oikeat palvelut ovat.
Kirjoittajat työskentelevät A-klinikkasäätiön Katuklinikka-hankkeessa Helsingissä. He tekevät jalkautuvaa päihdetyötä kaduilla, kodeissa ja matalan kynnyksen toimipisteissä huumeita käyttävien ihmisten parissa.
