YleinenKirjoittanut Maria Haanpää

Toisiin sfääreihin

Lukuaika: 3 minuuttia

Toisiin sfääreihin

SääasemaSääasema

Sääasema tarjoaa ilmastouutisia ja ympäristöanalyysiä Fifin asiantuntijoilta.

Teksti Maria Haanpää

Ilmastouutisia 14.–20.6.

Kuinka paljon hiilidioksidia vapautuu ilmakehään tulivuorenpurkauksissa? Miten paljon se on suhteessa ihmiskunnan tuottamiin hiilidioksidipäästöihin? Aiheesta tehtyjä arvioita on vertailtu katsauksessa, joka julkaistiin viikko sitten. Sen mukaan vastaus on yksiselitteisesti, että maailman tulivuoritoiminnan hiilidioksidipäästöt ovat varsin vähäisiä verrattuna ihmisten aiheuttamiin päästöihin.

Katsauksessa tarkasteltujen tutkimusten mukaan maailman tulivuorten hiilidioksidipäästöt ovat nykyään noin 130–440 miljoonaa tonnia vuodessa. Katsauksen kirjoittanut Terry Gerlach pitää parhaana arviona 260 miljoonaa tonnia vuodessa.

Verratkaamme tuota 260 miljoonaa tonnia Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n tuoreeseen arvioon ihmiskunnan energiantuotannon hiilidioksidipäästöistä vuonna 2010. Viime vuonna päästelimme ilmakehään noin 30,6 miljardia tonnia hiilidioksidia, eli noin 118-kertaisesti sen määrän mitä tulivuorista purkautui. Ihmisillä kesti siis keskimäärin vain noin kolme vuorokautta tuottaa sama määrä hiilidioksidipäästöjä kuin tulivuorista vapautui koko vuoden aikana.

Tulivuorten hiilidioksidipäästöjä käsittelevä katsaus julkaistiin Eos-lehdessä. Siitä uutisoi ScienceNOW.

Nykypäivä on maapallolla tulivuorten osalta suhteellisen rauhallista aikaa. Kuvan tulivuori, Shasta, sijaitsee Kaliforniassa. (Kuva: Randy Wood/Creative Commons)

Tulipaloissa muodostuvan savun on ajateltu pysyvän suurimmaksi osaksi ilmakehän alemmissa kerroksissa. Nyt on kuitenkin saatu näyttöä siitä, että palosavun aerosolit voivatkin levitä laajalle alueelle stratosfääriin – siis aivan kuten tulivuorenpurkauksissa vapautuville hiukkasille on tiedetty voivan käydä.

Tämä uusi tieto on peräisin Australian vuoden 2009 ”mustan lauantain” metsä- ja maastopalojen hiukkasseurannasta. Silloinen savupilvi saavutti stratosfäärin tason 11.2.2009 ja lähti kulkeutumaan siellä lännen suuntaan päiväntasaajan eteläpuolella. Kuudessa viikossa savupilvi kiersi maapallon ympäri ja levisi samalla koko ajan pikku hiljaa yhä korkeammalle stratosfääriin. Pilvi hajosi vähitellen, ja kesäkuun 2009 puolessavälissä se ei ollut enää havaittavissa.

”Mustan lauantain” savupilven tapa kulkeutua ilmakehässä viittaa siihen, että suurilla tulipaloilla voi olla aerosolien välityksellä jopa maailmanlaajuisia vaikutuksia, ja että tämä kannattaisi huomioida myös ilmastomalleissa.

Savupilvitutkimus julkaistiin Journal of Geophysical Research – Atmospheres -lehdessä. Siitä kirjoitti ABC.

Savua Melbournen koillispuolen tulipaloista. Kuva on otettu 13.2.2009. Tässä vaiheessa savun sisältämiä hiukkasia oli jo noussut stratosfääriin saakka. (Kuva: NASA/MODIS Rapid Response Team)

Taas on yksi vuosi vierähtänyt, ja Sääasema juhlii toimintansa kaksivuotispäivää. Sääasemalla on kirjoitettu viimeisen kahdentoista kuukauden aikana esimerkiksi arktisista laivaväylistä ja talviteistä, suojelua kaipaavista pohjoisista merialueista, merijään puutteen vaikutuksesta mursuihin ja jääkarhuihin, arktisesta otsonikadosta, Golfvirran lämpenemisestä, Grönlannin jääpeitteen sulamisesta sekä arktisen alueen ympäristökysymyksistä yleisemminkin AMAP:in tiedekokouksen ja NOAA:n katsauksen yhteydessä.

Muita aiheita ovat olleet muun muassa puhtaan energiantuotannon viimeaikainen kehitys, hiilivoimalla tuotetun sähkön piilokustannukset, hiilidioksidi kasvihuoneilmiön aiheuttajana, ilman hiilidioksidipitoisuuden vaikutus kasvien ilmarakoihin, maakasvien nettoperustuotannon väheneminen, metsä- ja maastopalojen esiintyvyys, syvänmeren lämpeneminen ja kasviplanktonin väheneminen valtamerissä.

Käsittelyssä ovat olleet myös vuoden 2010 hurrikaanikausi Atlantilla ja yleisemminkin maailman säävuosi 2010 sekä ilmastonmuutoksen yhteys sään ääri-ilmiöihin.

Tämän kesän myötä karttuviin maailman lämpötilastoihin ja sääkatsauksiin kannattaa käydä tutustumassa suoraan Yhdysvaltain NOAA:n State of the Climate -sivuilla, missä on tarjolla muun muassa kuukausittaiset Global Hazards ja Global Analysis. Viimeksimainittu sisältää nykyisin aina käyttäjäystävällisen kartan, josta viimeaikaisia sään ääri-ilmiöitä on helppo käydä silmäilemässä (ks. esimerkiksi viime kuun karttaa). Atlantin hurrikaanitilanteesta saa ajantasaista tietoa NOAA:n National Hurricane Centerin sivuilta. Siellä on myös linkkejä vastaaviin tiedonlähteisiin muualla maailmassa.

Fifissä on julkaistu ilmastonmuutokseen liittyviä juttuja myös muualla kuin Sääasemalla. Niitä voi löytää Fifin arkistosta hakutoiminnon avulla. Esimerkiksi ydinvoimasta ei ole kirjoitettu Sääasemalla paljon, mutta muualla Fifissä kyllä on.

Sääasemalla on nykyisin kätevästi oma erillinen RSS-syötteensä. Tilaamalla syötteen saa nopeimmin tiedon aina, kun Sääasemalla on julkaistu uusi juttu. Sääasemalla on myös Facebook-sivu, jonne tuodaan (pienellä viiveellä) kaikki Sääaseman jutut ja joskus muutakin aiheeseen liittyvää. Myös sen voi tilata RSS-syötteenä. Tervetuloa käyttämään näitäkin palveluita!

Nämä eväät jakaneena Sääasema siirtyy kesätaukoa viettämään. Hyvää juhannusta ja heinäkuuta kaikille, elokuussa nähdään taas!