Sääasema
Sääasema tarjoaa ilmastouutisia ja ympäristöanalyysiä Fifin asiantuntijoilta.
Teksti Maria Haanpää
Ilmastouutisia 9.–15.8.
Arktinen merijää on vähentynyt nopeammin kuin mitä IPCC:n raportissa ennakoitiin vuonna 2007. Uuden tutkimuksen tulokset täydentävät nyt ymmärrystämme siitä, miten ja miksi merijään hupeneminen on ylittänyt nuo vanhat arviot.
Arktinen merijää on ohentunut lähes neljä kertaa ennustettua nopeammin. Lisäksi jää on ollut liikkuvaisempaa kuin mitä odotettiin – jää onkin ajelehtinut kaksinkertaisella nopeudella. Tutkijoiden mielestä näillä asioilla on yhteys. IPCC:n käyttämät mallinnukset eivät ota riittävästi huomioon mekaanisten voimien vaikutusta jään vähenemiseen, vaan painottuvat liikaa lämpötilavaihteluiden seurauksiin. Tämä on yksi syy jääennusteiden pettämiseen.
Tuuli ja meriveden virtaukset murtavat merijäätä pienemmiksi jäälautoiksi. Mitä ohuempaa jää on, sitä helpommin se murtuu. Mitä pienempiä jäälautat ovat, sitä nopeammin ne ajelehtivat. Tuuliajolle joutunut merijää on vaarassa kulkeutua eteläisemmille ja lämpimämmille vesille.
Toisin sanoen mitä pienemmäksi jäälautat käyvät, sitä todennäköisemmin ne kulkeutuvat pois Pohjoiselta jäämereltä ja sulavat kokonaan. Tällä tavoin on menetetty arktista merijäätä etenkin Framinsalmeen käyvien virtausten mukana.
Ajojääpyörteitä Labradorinmerellä. (Kuva: Sarunas Burdulis/Creative Commons)
Merijäätutkimus on hyväksytty julkaistavaksi Journal of Geophysical Research – Oceans -lehdessä. Siitä uutisoivat NunatsiaqOnline ja Climate Progress.
Eräs toinenkin tuore tutkimus tarkastelee syitä arktisen merijään katoon. Tietokonemallin avulla pyrittiin erittelemään, miten suuri vaikutus ihmistoiminnalla on mahdollisesti ollut merijään määrän muutoksiin viime vuosikymmeninä.
Tämän tutkimuksen mukaan arktisen merijään väheneminen 1900-luvun lopulla ei ole selitettävissä pelkästään ilmaston luonnollisella vaihtelulla. Ihmiskunnan kasvihuonekaasupäästöt näyttäisivät aiheuttaneen noin puolet vuosina 1979–2005 havaitusta merijään syyskuisen laajuuden pienenemisestä. Syyskuu on mielenkiintoinen kuukausi, koska siihen aikaan vuodesta arktisen merijään pinta-ala on vuotuisessa minimissään.
Mallinnustulokset viittaavat myös siihen, että kun maailman ilmasto lämpenee, arktisen jään määrän vaihtelu jatkuu. Lyhyen aikavälin vaihtelusta tulee jopa korostuneempaa kuin ennen. Tämän vuosisadan alkupuoliskolla voi sattua sellaisiakin 2–20 vuotta kestäviä jaksoja, jolloin jään määrä kääntyy tilapäisesti lievään kasvuun. Esimerkiksi tuuliolosuhteiden muutoksilla voi olla sellainen merijäälle suotuisa vaikutus.
Lyhyen aikavälin vaihteluista huolimatta arktiselle merijäälle on käymässä surkeasti, jos maailman ilmasto jatkaa lämpenemistään. Pohjoinen jäämeri alkaa olla kesäisin jäätön ehkä jo 50–60 vuoden kuluttua.
Tämä merijäätutkimus julkaistiin Geophysical Research Letters -lehdessä. Sen panivat merkille SciencePoles, Anchorage Daily News ja Knight Science Journalism Tracker.
Arktinen merijää voi näyttää myös tältä. (Kuva: Nasa/Kathryn Hansen/Creative Commons)
Mitä maailman keskilämpötilan nousuun tulee, takana on jälleen kerran keskimääräistä lämpimämpi kuukausi. Päättynyt heinäkuu oli Yhdysvaltain NOAA:n mukaan mittaushistorian seitsemänneksi lämpimin heinäkuu maailmassa. Nasan mukaan kyseessä oli peräti kolmanneksi lämpimin heinäkuu. Mittauksia on tehty vuodesta 1880 lähtien.
Nasan lämpötilastoista voi todeta nopeasti vilkaisemalla myös sen seikan, että pitkän aikavälin (1951–1980) keskiarvoa kylmempi kuukausi on koettu maapallolla viimeksi helmikuussa 1994.
