Teksti Maria Haanpää

Ilmastouutisia 7.–13.6.

Hellesäiden arvellaan yleistyvän ja kuumenevan, kun ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuus nousee. Kuinka pian on odotettavissa esimerkiksi, että viileimmätkin kesät ovat lämpimämpiä kuin lähimenneisyyden kuumimmat kesät? Stanfordin yliopiston tutkijat ovat nyt laatineet aiheesta arvioita. Niiden mukaan tuollainen uudenlainen kuumuus tulee monilla maailman alueilla vallitsevaksi todennäköisesti jo neljän vuosikymmenen kuluessa.

Ilmaston kuumenemisen uhka on välittömin tropiikissa. Siellä muutos tapahtuu monin paikoin todennäköisesti jo parinkymmenen vuoden sisällä.

Lämpeneminen tuntuu ennen pitkää myös pohjoisen pallonpuoliskon keskileveyksillä Euroopassa, Kiinassa ja Pohjois-Amerikassa. Tämän vuosisadan puolivälissä (2040–2069) kesät alkavat jo olla todennäköisesti lämpimämpiä kuin viime vuosisadan lopun (1980–1999) kuumimmat kesät.

Viimeaikaisia kuumempien kesien yleistyminen jatkuu tämän vuosisadan loppua kohti. Sen pidemmälle tulevaisuuteen tämänkertaiset arviot eivät ulotu. Kesän ohella myös muut vuodenajat lämpenevät.

Tämän vuosisadan päättyessä vuodenaikojen ennennäkemättömän kuumuuden todennäköisyys ylittää jo 90 prosenttia laajoilla alueilla Afrikassa, eteläisessä Euraasiassa ja pohjoisessa Etelä-Amerikassa.

Tässä esitellyt lämpenemisarviot perustuvat tietokonemalleihin ja säähavaintoihin. Ne kuvaavat lämpenemisen todennäköisyyksiä silloin, kun kasvihuonekaasupäästöt pysyvät suhteellisen maltillisella tasolla – tasolla, jonka olemme itse asiassa jo ylittäneet 2000-luvulla. Tutkijoiden mukaan lämpenemisarviot voivat olla hieman alakanttiin muutenkin kuin kasvihuonekaasupäästöjen osalta.

Tutkimus vuodenaikojen lämpenemisestä julkaistiin Climatic Change -lehdessä.

Hellepäivän helpotusta Krakovassa kesällä 2010. (Kuva: bazylek100/Creative Commons)

Lopuksi ilahduttavia uutisia satelliittirintamalta. Yhdysvaltain ja viiden muun maan yhteishanke, Aquarius-instrumenttia kantava satelliitti laukaistiin onnistuneesti viime perjantaina. Aquariuksen tehtävänä on mitata valtamerten pintaveden suolapitoisuutta ainakin kolmen vuoden ajan. Suolaisuustiedot auttavat seuraamaan veden kiertokulkua maapallolla entistä tarkemmin. Silloin pystytään tuottamaan myös aiempaa parempia ilmastoennusteita.

Suurin osa maailman sadannasta ja haihdunnasta tapahtuu valtamerten alueella. Kun merellä sataa vettä tai merestä haihtuu vettä, tai kun vaikkapa merijää sulaa tai joet laskevat vetensä mereen, valtameren pintaveden suolapitoisuus muuttuu. Suolapitoisuus ja lämpötila vaikuttavat yhdessä meriveden tiheyteen, jolla puolestaan on suora vaikutus merivirtojen liikkeisiin ja edelleen ilmastoon.

Aquarius kiertää maapalloa 657 kilometrin korkeudella. Sieltä käsin sen on tarkoitus käydä kaikki valtamerialueet kertaalleen läpi aina seitsemässä päivässä. Mittaustuloksista saadaan arviot merenpinnan suolaisuuden kuukausittaisesta vaihtelusta noin 150 kilometrin spatiaalisella erotuskyvyllä.

Maapalloa kiertää parhaillaan toinenkin suolapitoisuuksia mittaava satelliitti, Euroopan avaruusjärjestön SMOS, joka aloitti toimintansa vuonna 2009. Aquarius ja SMOS eivät ole aivan samanlaisia vaan täydentävät sopivasti toisiaan. Myös SMOS-satelliitille kuuluu nyt varsin hyvää, kun sen toimintaa häirinneitä radiosignaaleja on saatu vähennettyä tuntuvasti.

Aquariuksesta ovat kirjoittaneet pidemmin Nasan lisäksi BBC News, Nature News ja RealClimate.

Video: Aquariusta kantavan satelliitin laukaisu onnistui hienosti.

Aquariuksen merkitys ilmastotutkimukselle on suuri, ja kaikkien iloksi Nasa on julkaissut siitä koko joukon havainnollisia pariminuuttisia videoita. Aquariuksen tutkimuskohdetta käsittelevät yleistajuiset water cycle, ocean circulation ja climate. Satelliitin kokoonpano- ja valmisteluvaiheita esittelevät Amit Senin juontamat Aquarius mission update (episode 1), solar panels attached, Aquarius secured to rocket ja ready for launch.