Teksti Maria Haanpää

Ilmastouutisia 26.4.–2.5.

Ihmistoiminta lisääntynee arktisilla merialueilla sitä mukaa, kun arktinen merijää niukkenee. Odotettavissa on enemmän kalastusta, kaikenlaista laivaliikennettä sekä öljyn- ja kaasunporausta – ja niiden myötä ehkä myös öljyvahinkoja sekä muuta ympäristön saastuttamista ja tärvelemistä.

Luonnonsuojelutoimenpiteitä tuskin kannattaa viivyttää siihen saakka, että arktisen luonnon teollinen hyödyntäminen on päästetty vauhtiin kestämättömällä tavalla. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN ja Natural Resources Defense Council ovat aktivoituneet kartoittamaan arktisen meriekosysteemin suojelutarvetta. Nämä kaksi ympäristöjärjestöä ovat nyt julkistaneet raportin asiantuntijakokouksesta, joka pidettiin viime marraskuussa.

Kokouksessa pyrittiin määrittelemään ”ekologisesti ja biologisesti merkittävät alueet” (Ecologically and Biologically Significant Area, EBSA). Tällä tarkoitetaan sellaisia arktisia merialueita, jotka ovat arktisen ekosysteemin toiminnan tai biodiversiteetin kannalta erityisen merkittäviä tai haavoittuvaisia. Nyt olisi korkea aika ruveta pohtimaan, miten näitä alueita voitaisiin ryhtyä suojelemaan.

Merkittävien alueiden määrittämisessä käytettiin kansainvälisen biodiversiteettisopimuksen (CBD) kriteerejä. Niiden lisäksi otettiin huomioon kotitarvemetsästys ja kulttuuriperinnön säilyttäminen.

Merkittäviä alueita (EBSA) pääteltiin olevan kaiken kaikkiaan 77 kappaletta. Niiden joukosta nostettiin edelleen esiin kolmetoista kaikkein tärkeintä aluetta (Super EBSA). Selvitys kattaa suurimmalla tarkkuudella jokseenkin sen seudun, jossa on merijäätä talvisaikaan. Kaikilta paikoilta ei tosin ollut saatavilla riittävästi tietoa suojelutarpeen arviointia varten.

Kolmetoista tärkeintä suojelun tarpeessa olevaa arktista merialuetta (Super EBSA). Alueet on merkitty karttaan keltaisella värillä (ja yksi vaalealla vinoraidoituksella). Yksityiskohdat erottuvat paremmin kartan isommasta versiosta. (Kartta: IUCN/NRDC)

Tässä on lyhyitä poimintoja kolmentoista tärkeimmän arktisen merialueen (Super EBSA) ominaisuuksista. Kohteiden numerointi on sama kuin ylläolevassa kartassa.

1. Avovesipaikat Saint Lawrencen saaren eteläpuolella Beringinmeressä ovat tärkeitä erityisesti silmälasihaahkalle (Somateria fischeri). Melkein kaikki maailman silmälasihaahkat talvehtivat tämän merialueen luonnonavannoissa (engl. polynya).

2. Beringinsalmi on ainoa yhteys Pohjoisen jäämeren ja Tyynenmeren välillä. Niinpä se onkin kriittisen tärkeä vesialue kaikille merinisäkkäille, jotka muuttavat sen kautta vuodenaikojen mukaan. Kaiken kaikkiaan ekosysteemin monimuotoisuus ja tuotanto on Beringinsalmessa suurempaa kuin missään muualla Pohjoisessa jäämeressä.

3. Tšuktšimeren-Beaufortinmeren rannikkovedet ovat monille lintulajeille tärkeää sulkimis- ja ruokailualuetta. Tämä rannikko on myös niitä paikkoja, joihin mursut (Odobenus rosmarus) ovat turvautuneet viime vuosina, kun niiden tarvitsemaa merijäätä ei olekaan ollut tarjolla normaaliin tapaan.

4. Wrangelinsaaren lähivedet ovat keväisin ja kesäisin jääkarhulle (Ursus maritimus) tärkeää ravinnonhankinta-aluetta.

5. Itäisen Beaufortinmeren ja Cape Bathurstin rannikkovedet ovat maitovalaiden (Delphinapterus leucas) ruokailu- ja lisääntymisaluetta. Vielä tärkeämpi paikka tämä on grönlanninvalaille (Balaena mysticetus) – yli 90 prosenttia läntisen Arktiksen grönlanninvalaista viettää kevään ja kesän näillä vesillä ravintoa etsien.

6. Kanadan arktisen saariston arvellaan olevan se paikka, missä monivuotista merijäätä tulee olemaan vielä silloin, kun se on jo kadonnut kokonaan muualta Pohjoiselta jäämereltä. Tästä merijäästä kannattaa lukea lisää Sääaseman viimetalvisesta uutiskatsauksesta.

Sarvivalaita. (Kuva: Glenn Williams/public domain)

7. Baffininlahden pohjoispää ja Lancasterinsalmi ovat muun muassa linnustollisesti tärkeää seutua. Keväisin ehkä jopa kaikki maailman sarvivalaat (Monodon monoceros) oleilevat tällä vesialueella.

8. Diskonlahti ja Store Hellefiskebank ovat katkarapujen ja kalojen tärkeää lisääntymisaluetta ja Grönlannin talouden kannalta merkittäviä kalavesiä.

9. Vienanmeri ja Barentsinmeren rannikkovedet ovat kalastollisesti merkittäviä paikkoja. Pohjois-Atlantilta tuleva lämmin merivirtaus tekee näistä vesistä erityisen tuottavia.

10. Petšoranmeri ja Karansalmi ovat tärkeitä kalavesiä. Monen eläinlajin muuttoreitti kulkee tätä kautta.

11. Novaja Zemljan länsipuolen merialueella on Koillis-Atlantin suurimmat merilintuyhdyskunnat.

Jäälokki. (Kuva: Alan Vernon/Creative Commons)

12. Huippuvuorten, Frans Joosefin maan ja Severnaja Zemljan arktiset saaret sekä niitä ympäröivä mannerjalusta ovat jäälokille (Pagophila eburnea) kriittisen tärkeää seutua sekä pesimäaikana että sen jälkeen.

13. Laptevinmeren alueet, jotka vaikuttavat arktisen merijään muodostumiseen. Avovesipaikkojen jokavuotinen syntyminen näillä vesillä vaikuttaa myös jäämerenseidin (Boreogadus saida) kudun ajoittumiseen ja yksilöiden kasvunopeuteen. Jäämerenseiti on arktisen meriekosysteemin tärkeimpiä saaliseläimiä.

IUCN:n ja NRDC:n yhteisraportista uutisoivat ScienceInsider, BarentsObserver, NunatsiaqOnline, Yale Environment 360 ja Mongabay.com.