Yhä happamampaa

Sääasema

Sääasema tarjoaa ilmastouutisia ja ympäristöanalyysiä Fifin asiantuntijoilta.

Teksti Maria Haanpää

Ilmastouutisia 20.4.-26.4.

Yhdysvaltain kongressi on tilannut asiantuntijoilta yhteenvedon valtamerten happamoitumisesta. Mitä happamoitumisesta tiedetään ja minkälaisia toimenpiteitä tarvitaan? Katsaus kertoo valtamerten nykytilasta näin:

Noin yksi kolmasosa ihmisen aiheuttamista hiilidioksidipäästöistä on liuennut valtameriin. Nämä päästöt muuttavat meriveden pH:ta nyt nopeammin kuin tiedetään tapahtuneen kertaakaan satoihin tuhansiin vuosiin.

mainos

Amanda Pasanen hymyilee. Teksti: "Äänestä luonnon ja inhimillisen yhteiskunnan puolesta. 232."

Kun hiilidioksia liukenee meriveteen, veden pH-arvo laskee eli vesi happamoituu. Teollisen vallankumouksen käynnistymisen jälkeen valtamerten pintavesien keskimääräinen pH-arvo on laskenut 0,1 pH-yksikön verran, noin 8,2:sta noin 8,1:een.

Optimististenkin hiilidioksidipäästöskenaarioiden perusteella arvioidaan, että valtameret happamoituvat tämän vuosisadan loppuun mennessä vielä peräti 0,2-0,3 pH-yksikön verran lisää.

Meriveden kemiallisen muuttumisen odotetaan haittaavan niitä merieliöitä, jotka tarvitsevat kalsiumkarbonaattia kalkkitukirangan tai -kuoren muodostamiseen. Muun muassa simpukat, riuttoja muodostavat korallit ja osa planktonista kuuluvat tähän eliöryhmään. Veden happamoituminen vähentää kalsiumkarbonaatin saatavuutta. Hapan vesi voi jopa liuottaa jo olemassa olevia kalkkirakenteita.

Kalkkirakenteiden muodostus on valitettavasti vain yksi monista biologisista prosesseista, joihin pH vaikuttaa. Happamoituminen koskettaa kaikkia valtamerissä eläviä lajeja. Sen on havaittu voivan vaikuttaa yhteyttämiseen, ravinteiden ottoon, yksilön kasvuun, lisääntymiseen ja odotettavissa olevaan elinikään.

Emme tiedä vielä, missä määrin eri eliölajit pystyvät sopeutumaan meriveden happamoitumiseen. Nykytiedon valossa vaikuttaa todennäköiseltä, että osa lajeista hyötyy ja osa kärsii, mikä johtaa muutoksiin monien merieliöyhteisöjen koostumuksessa.

Happamoitumiskatsauksesta uutisoivat Reuters, Los Angeles Times ja WWF Climate Blog.

Lopuksi lyhyesti muita uutisia viime viikolta:

Kuva: Vladimir Samarkin kollegoineen on tutkinut typpioksiduulin muodostumista Don Juan -järvellä. Don Juan on maailman ylivoimaisesti suolaisin järvi. Se sijaitsee McMurdon kuivien laaksojen alueella Etelämantereella. © University of Georgia.

Etelämantereella sijaitsevaa pientä suolajärveä tutkittaessa on paljastunut uusi abioottinen prosessi, jossa muodostuu typpioksiduulia. Typpioksiduuli eli dityppioksidi toimii ilmakehässä tehokkaana kasvihuonekaasuna, ja seuraavaksi halutaankin tietää esiintyykö nyt löydettyä muodostumistapaa esimerkiksi temperaattisen ilmaston alueilla (University of Georgia).

Noin 2,7 prosenttia ihmisen aiheuttamista kasvihuonekaasupäästöistä syntyy maidontuotannosta. Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n raportin mukaan eniten päästöjä tuoteyksikköä kohti syntyy Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Maidontuotanto on siellä kuitenkin niin niukkaa, että maailman kokonaispäästöjen kannalta alue ei ole kovin merkittävä. Lähes kaksinkertainen kokonaismäärä päästöjä syntyy Länsi-Euroopassa, missä maitoa tuotetaan melko niukkapäästöisesti mutta enemmän kuin millään muulla alueella maailmassa. Maidontuotannon kokonaispäästöt ovat suurimmat Etelä-Aasiassa.

Nykyisten päästönleikkauslupausten puitteissa maailman keskilämpötila nousee yli kolme celsiusastetta vuoteen 2100 mennessä yli viidenkymmenen prosentin todennäköisyydellä. Se on kovin kaukana kahden asteen tavoitteesta. ”On ällistyttävää miten kunnianhimottomia nämä lupaukset ovat”, arvostelee Potsdam Institute for Climate Impact Researchin tutkijaryhmä viimejoulukuisen ilmastokouksen yhteydessä lupailtuja päästörajoituksia mielipidekirjoituksessaan (ks. myös BBC News, Climate Feedback, Yale Environment 360).