Teksti Maria Haanpää

Ilmastouutisia 9.2.-15.2.

Päättynyt tammikuu oli talvinen muun muassa Suomessa, mutta maailmanlaajuisesti tarkasteltuna kuukausi ei ollut kylmä. Alustavien tilastojen mukaan tämä tammikuu oli mittaushistorian neljänneksi lämpimin tammikuu. Maan ja meren pintalämpötilojen yhdistetty keskiarvo oli 0,6 celsiusastetta 1900-luvun keskiarvon yläpuolella. Eteläisen pallonpuoliskon maa-alueilla tämä oli koko mittaushistorian lämpimin tammikuu. Mittaushistoria ulottuu vuoteen 1880.

Kartta: Maa- ja merialueiden pintalämpötilan poikkeama vuosien 1971-2000 keskiarvosta tammikuussa 2010. Siniset pallot kuvastavat keskimääräistä matalampia lämpötiloja, punaiset pallot keskimääräistä korkeampia lämpötiloja. Isoimmat pallot kuvastavat suurinta, noin viiden celsiusasteen poikkeamaa. © National Climatic Data Center/NESDIS/NOAA.

Tammikuun keskilämpötiloista raportoi Yhdysvaltain NOAA, ja siitä uutisoivat WWF Climate Blog ja CO2-raportti.

Yhdistyneiden kansakuntien ilmastokokous Kööpenhaminassa (COP15) päättyi kuukausi sitten. Päästövähennystavoitteita on esitetty puolin ja toisin. Näyttääkö nyt siltä, että globaalin keskilämpötilan kohoaminen saadaan pysymään monien mainitsemassa tavoitteessa, eli alle kahdessa celsiusasteessa esiteolliseen tasoon verrattuna?

Sustainability Institute kumppaneineen on analysoinut tilannetta, ja heidän mukaansa olemme vielä kaukana tavoitteesta. Jos vain tämänhetkiset päästövähennystavoitteet toteutetaan, globaali keskilämpötila nousee esiteolliselta tasoltaan peräti 3,9 celsiusastetta.

Suurin osa meistä ei liene enää elossa vuonna 2100, mutta saisimmeko silti pyytää päästöneuvotteluihin lisää ryhtiä? Tulevien sukupolvien puolesta? Esitettyjen päästövähennysten riittämättömyydestä kirjoitti The Guardian.

Ekosysteemien kevät ja kesä ovat aikaistuneet Isossa-Britanniassa nopeammin kuin aiemmin luultiin. Tähän johtopäätökseen tultiin, kun tutkittiin yli seitsemänsadan kasvi- ja eläinlajin vuodenaikaisilmiöiden ajoittumista eli fenologiaa vuosina 1976-2005. Kyseessä on tähän asti kattavin tutkimus sikäläisten maa-, meri- ja makeanveden ekosysteemien fenologisista trendeistä. Tammi-elokuuhun sijoittuva maakasvien lehtimisen, kukinnan ja hedelmöinnin, hyönteisten lentokauden, planktonin runsauden, lintujen kevätmuuton ja muninnan sekä muiden selkärankaisten lisääntymisen ajoittuminen olivat mukana tutkittavien ilmiöiden joukossa (ks. yksityiskohtainen luettelo, DOC).

Fenologian muutoksissa havaittiin suurta eliölajikohtaista vaihtelua, mutta lisääntymiseen liittyvät tapahtumat aikaistuivat vuodesta 1976 vuoteen 2005 keskimäärin kaksitoista vuorokautta (noin 0,39 vuorokautta vuodessa). Keskilämpötilat nousivat samalla jaksolla noin 0,04–0,05 celsiusastetta vuodessa. Yli 83 prosenttia tutkituista noin 25 tuhannesta fenologisesta ilmiöstä aikaistui tarkastellun kolmenkymmenen vuoden kuluessa. Vuoden 1986 jälkeen aikaistuminen oli yleisesti ottaen nopeampaa kuin sitä ennen.

Fenologian aikaistuminen oli nopeinta ravintoketjun alkupäässä, maakasveilla (tuottajilla) ja kasveja syövillä eläimillä (ensimmäisen asteen kuluttajilla). Petoeläinten (toisen asteen kuluttajien) vuodenaikaisrytmi muuttui – eli sopeutui ravintona käytettyjen eliölajien vastaavaan muutokseen – keskimäärin hitaammin. Vielä emme tiedä, miten hyvin tai huonosti toisen asteen kuluttajat pystyvät pidemmällä aikavälillä sopeutumaan tällaisiin nopeisiin muutoksiin.

Fenologiatutkimus julkaistiin Global Change Biology -lehdessä. Siitä kirjoittivat The Guardian, BBC ja Journal Watch Online. Tutkimusta johtaneen Stephen Thackerayn haastattelu valaisee aihetta vielä lisää.