Sääasema
Sääasema tarjoaa ilmastouutisia ja ympäristöanalyysiä Fifin asiantuntijoilta.
Teksti Samuli Sinisalo
Kööpenhaminan jälkipyykkiä pestiin. Kehitysmaat vastustivat suljettuja ovia.
Kuluneena viikonloppuna ilmastoneuvottelut jatkuivat siitä, mihin Kööpenhaminassa jäätiin. Kaikki osapuolet kokoontuivat ensimmäistä kertaa yhteen joulukuun jälkeen. Paikkana oli tällä kertaa Maritime-hotelli Saksan Bonnissa.
Perjantaiaamu alkoi hyvin symbolisissa merkeissä. German Watch -järjestö oli järjestänyt hotellin oven läheisyyteen kasan rikkoutunutta lasia ja sen viereen bannereita, joissa luki: ”Copenhagen, time to pick up the pieces”. Selvästi Kööpenhamina oli jonkinlainen shokki, ja nyt on peiliin katsomisen aika.
Samanlainen ilmapiiri vallitsi myös kokouksessa, kun se vihdoin pääsi alkamaan – myöhässä kuten aina. Viikonlopun neuvottelujen tavoitteena oli selvittää työjärjestys loppuvuodelle. Tässä vaiheessa on selvää, että seuraava osapuolikonferenssi, COP-16, alkaa Meksikossa 29. marraskuuta. Jotta siellä saataisiin tuloksia, pitää töitä tehdä taas ennen sitä. Seuraavan kerran kokoonnutaan taas Bonnissa kesäkuun alussa, jolloin päästään taas neuvottelemaan aiheesta, eikä vain työjärjestyksestä.
Rintamalinjat ovat samat kuin ennenkin. Erityisesti kehitysmaat vaativat, että palattaisiin UNFCCC:n sääntöjen puitteisiin joista Kööpenhaminassa ainakin loppupuolella poikettiin. Lisäksi vaatimuksena oli, että mahdolliset sopimukset tehtäisiin osapuolten ehdotusten pohjalta: sekä läpinäkyvyyden että osallistumisen periaatteita kunnioitettaisiin.
Kehitysmaat yrittivät tehdä selväksi, että mikäli neuvottelut taas viedään suljettujen ovien taakse, he eivät tulisi jatkamaan prosessia. He korostivat Kööpenhaminan epäonnistumista ja sitä, että nyt pitää keskittyä luottamuksen palauttamiseen ennen kuin varsinaisia neuvotteluja voidaan taas jatkaa.
”Vastapuolella” taas oli niin kutsuttu sateenvarjoryhmä Australian ja Yhdysvaltojen johdolla. He näkevät Kööpenhaminan sopimuksen historiallisena menestyksenä, jonka pohjalta on hyvä jatkaa neuvotteluja. Tähän ryhmään kuuluvat myös mm. Kanada ja Uusi-Seelanti. EU asettui johonkin näiden kahden leirin välille.
Ensimmäisenä päivänä käytännössä pestiin Kööpenhaminan jälkipyykkiä ja yritettiin selvittää, missä ja milloin neuvotteluja jatkettaisiin. Bonnin jälkeen osapuolten toiveista (ja rahallisista lahjoituksista) riippuen on tarkoitus järjestää kaksi tai kolme lisäkokousta vielä ennen Meksikoa.
