YleinenKirjoittanut Maria Haanpää

Hurrikaanien hullut päivät

Lukuaika: 2 minuuttia

Hurrikaanien hullut päivät

SääasemaSääasema

Sääasema tarjoaa ilmastouutisia ja ympäristöanalyysiä Fifin asiantuntijoilta.

Teksti Maria Haanpää

Ilmastouutisia 14.–20.9.

Atlantin valtameren tämänvuotinen hurrikaanisesonki jatkui viime viikolla hyvin aktiivisena. Atlantilla oli liikkeellä samanaikaisesti jopa kolme hurrikaania eli trooppista hirmumyrskyä: Igor, Julia ja Karl. Tällainen harvinainen kolmoishavainto on tehty viimeksi vuonna 1998.

Hurrikaanit luokitellaan tuulen huippunopeuden mukaan voimakkuusluokkiin 1–5, joista nelonen on toiseksi voimakkain. Tässä voimakkuusluokassa hurrikaanin tuulten huippunopeudet yltävät 59–69 metriin sekunnissa. Igor ja Julia olivat viime viikolla yhtäaikaisesti nelosluokan hurrikaaneja. Atlantilla on havaittu kaksi näin voimakasta hirmumyrskyä samanaikaisesti vain kerran aiemmin, nimittäin vuonna 1926.

mainos

Julia oli myös ennätyksellisen kaukana idässä Pohjois-Atlantilla silloin, kun se voimistui nelosluokan hirmumyrskyksi. Eikä siinä vielä kaikki viime viikon tai tämän vuoden hurrikaaniennätykset! Niistä voi lukea lisää Jeff Mastersin viime keskiviikon, torstain ja perjantain kirjoituksista.

Satelliittikuva: Myrskykolmikko Atlantilla 15.9.2010. Karl on saapumassa Jukatanin niemimaan ylle, kuvassa vasemmalla. Igor pyörii isokokoisena hurrikaanina keskellä valtamerta. Julia erottuu Igoria pienempänä pyörteenä kuvassa oikealla. Luoteis-Afrikka pilkottaa kuvan oikeassa reunassa vaaleanruskeana kaistaleena. Sekä Igor että Julia olivat tätä kuvaa otettaessa nelosluokan hurrikaaneja. (Kuva: NOAA/NASA GOES Project/Creative Commons)

Vilkkaasta hurrikaaniviikosta kirjoittivat myös esimerkiksi Dot Earth ja Climate Progress.

Hurrikaanien synty edellyttää riittävän korkeita pintalämpötiloja Atlantin valtameressä. Viime aikoina onkin ollut keskimääräistä lämpimämpää paitsi Atlantilla myös maailmanlaajuisesti. Tämän vuoden elokuu oli NASA:n mukaan mittaushistorian seitsemänneksi lämpimin, NOAA:n mukaan kolmanneksi lämpimin elokuu.

Elokuun 2010 keskilämpötilan poikkeama pitkän aikavälin keskiarvosta. Punaiset pallukat kuvastavat keskimääräistä korkeampia, siniset matalampia lämpötiloja. Mitä isompi pallukka, sitä suurempi poikkeama vuosien 1971–2000 keskiarvosta. (Kartta: NOAA)

Tämän vuoden kahdeksan ensimmäistä kuukautta olivat mittaushistorian lämpimin tammi-elokuu niin NASA:n kuin NOAA:nkin mukaan. NOAA:n säätilastoissa tähänastinen vuosi tosin jakaa ykkössijan vuoden 1998 vastaavan jakson kanssa.

Päättyneen elokuun ja kuluvan vuoden lämpötiloista kirjoittivat maailmalla muun muassa ScienceNOW, Climate Progress ja WWF Climate Blog.

Mitä muita ennätyksiä tänä vuonna ehkä vielä rikotaan? Jäämme seuraamaan tilanteen kehittymistä. Arktisen merijään osalta tiedämme jo, että uutta ennätysminimiä ei onneksi syntynyt ainakaan tänä vuonna, tai ei ainakaan jään pinta-alan osalta. Alustavien tietojen mukaan tämänvuotinen pienin ala havaittiin 10.9., ja se oli mittaushistorian kolmanneksi suppein. Jäätilanteen kunnollinen hahmottaminen edellyttäisi kuitenkin tietoa myös jään paksuudesta ja sen myötä tilavuudesta.

Arktisen merijään ohenemisesta kirjoittivat tällä kertaa Climate Progress ja ScienceNOW.

Ilmastonmuutokseen liittyvä meriveden lämpeneminen on ehkä johtamassa voimakkaimpien trooppisten hirmumyrskyjen yleistymiseen Atlantilla (ks. myös Sääasema 3.3.2010). Sama globaali ilmastonmuutos voi aiheuttaa myö sen, että ”arktisten hurrikaanien” eli polaarimatalien esiintymistiheys laskee merkittävästi.

Tämä on ”harvinainen esimerkki sään ääri-ilmiöstä, jota ilmastonmuutos ei kärjistäkään vaan lieventää”, tutkijat kuvailevat simulaationsa tuloksia. Moiset helpomman merenkäynnin mahdollisuudet eivät voi jäädä huomaamatta esimerkiksi öljy- ja kaasualan yhtiöiltä, jotka himoitsevat pohjoisille vesille poraamaan. Paheneeko ”arktinen ryntäys” ja alalla harjoitettu massiivinen lobbaus? Nature-lehdessä julkaistusta polaarimatalatutkimuksesta uutisoi The Guardian.