Räps
Palstalla kulttuuritoimittaja Ville Hänninen kirjoittaa kuvista.
Suomi on mielenkiintoinen alkoholimaa, niin mielenkiintoinen, että uutislähetyksessä käytettiin taannoin mielenkiintoista uudissanaa: Suomi-viini.
Sillä ei tarkoiteta – vielä – omaa rypäletuotantoa. Köynnökset kasvavat ja kehittyvät vasta S-kaupan ja Keskon liikkeissä.
Alkoholilain muutos mahdollisti kesäkuussa korkeintaan kahdeksan prosentin vahvuisen käymisteitse valmistetun alkoholijuoman myynnin ruokakaupoissa. Suomi-viinin läpimurto on jo tuonut arkikieleen uusia sanoja, kuten dealkoholisaation. Jotta saa tuon sorttista alkoholia kauppaan ja sieltä kiduksiin, pitää ensin alkoholisoida ja sitten dealkoholisoida.
On myös selvinnyt, että alle kymmenprosenttisia viinejä on ollut luonnostaan olemassa — Saksan Moselissa! Kaupoissa näitä makeita rieslingejä ei ihmeemmin näy, sopimukset on solmittu suurten valmistajien kanssa, joiden taseita kasvattamaan suomalaisetkin kelpaavat.
Historiallisella hetkellä tarjontaa on tietysti analysoitu. Kyllä meidän kelpaa. Törmäsin Åbo Underrättelser -lehden arvostelussa hienoon tiivistykseen. Eräänlainen kehu se on: ”Tämä viini osuu melko lähelle tyyliä, jota se pyrkii edustamaan.”
Voin vain kuvitella, mitä viinimaissa ajatellaan makujen tasapainon horjuttamisesta. Luulenpa että chill out, saahaan rahhaa.
Suurin ero Alkojen ja ruokakauppojen viinihyllyissä on jälkimmäisten pakonomainen rentous. Ei Alkossa tietenkään näy enää jälkeäkään 1980-luvun itsepalvelumyymälöistä, joissa ei uskallettu ostaa ranskankielisiä viinejä, koska niiden nimiä ei osattu lausua. Nykyään palvelu on hyvää ja etiketit asiallisia.
Mutta ruokakaupassa näkyy välähdys tulevaisuudesta. Chill out.
Viinijuomalla on ihan kiva relata, ei siinä mitään. Mutta miksi tuossa on koira? Yleinen myynnin ohjenuora kai kuuluu, että jos kissaa ei ole saatavilla, koiralla voi aina myydä asioita. Samoin vauvalla, mutta se ei sentään sovi tähän tarinaan.
Kelpo tuotteelta Nevermind kyllä vaikuttaa. Koiran katse vetoaa vähän huolestuttavasti, mutta hitto, on se söpö. Ei täs midii, tassu antaa hyväksynnän: yo, it’s barking good.
Koira on tekoälyn sairas luomus. Se tuo nostalgisia mielikuvia, kuin olisi peräisin vanhan aikakauslehden mainoksesta. Omat ajatuksenikin menevät samaan suuntaan. Koira on ilmeisen hätääntynyt. Se katsoo silmät lasittuneina kuin vanhassa b-elokuvassa. Ulkoavaruuden olennot saapuvat Maahan. Maanjäristys ravistelee San Franciscoa. Zombit kävelevät kadulla. MDMA-varoitus!
Luulenpa, että tämän hanaviinin pakkaussuunnittelu osuu melko lähelle tyyliä, jota se pyrkii edustamaan.
