Pihtiputaan vaari
Blogissa kokenut viestinnän professori Janne Seppänen kommentoi veneensä tuhdolta ohivirtaavaa julkisuutta, journalismia ja politiikkaa.
Jussi Halla-ahon raiskausfantasiat voivat olla seikka, joka lopulta ratkaisee sen, pääsevätkö suomalaiset nauttimaan oikeistohallituksesta vai sinipunasta. Asia hiertää erityisesti ruotsalaista kansanpuoluetta, koska Halla-aho mainitsee Scripta-blogin (2006) kirjoituksessaan Eva Biaudet’n nimeltä. Alkuperäisessä tekstissään Halla-aho listaa sopivia raiskauksen kohteita seuraavasti:
Kollektiivisessa närkästyksessäni huomaan välillä, että minun on vaikea tuntea aitoa sympatiaa näiden rikosten uhreja kohtaan. Tunnen houkutusta ajatella, että naiset saavat sitä, mitä pyytävät.
Yritän kuitenkin olla ajattelematta näin. Koska kaikki naiset eivät ole sellaisia kuin Virtanen, Biaudet ja Filatov. Raiskaukset tulevat joka tapauksessa lisääntymään. Koska näin ollen yhä useampi nainen tulee joka tapauksessa raiskatuksi, toivon hartaasti, että uhrinsa sattumanvaraisesti valitsevien saalistajien kynsiin jäisivät oikeat naisihmiset. Vihervasemmistolaiset maailmanparantajat ja heidän äänestäjänsä. Mieluummin he kuin joku muu. Heihin ei tehoa mikään muu kuin se, että monikulttuuri osuu omaan nilkkaan.
Oikeistohallitusta muodostettaessa Rkp:llä on paljon sananvaltaa. Kokoomuksen, perussuomalaisten ja kristillisdemokraattien muodostama hallitus saa eduskunnassa enemmistön vain, jos Rkp on mukana.
Rkp:n haluja perussuomalaisten hallituskumppaniksi eivät siis hillitse vain julkisuudessa paljon esillä olleet erimielisyydet, jotka koskevat maahanmuuttoa, Euroopan unionia ja ruotsin kielen asemaa. Vähintään yhtä suuri ongelma kiertyy kysymykseen: Kuinka paljon perussuomalaisesta poliittisesta todellisuudesta pitää nyt unohtaa? Edellä kuvatun fantasian ohella unohdettavien asioiden listalle sijoittuvat myös rasistiset ulostulot ja käsitykset esimerkiksi transihmisten oikeuksista.
Niin sanotuista asiakysymyksistä voidaan ehkä päästä jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen. Ihmisarvoon liittyvistä teemoista ei voida edes neuvotella.
Biaudet itse on tietenkin sitä mieltä, ettei perussuomalaisten kanssa voi lähteä hallitukseen. Kysymys jakaa puoluetta ilmeisen vahvasti, koska myös Rkp:n Helsingin piirin puheenjohtaja Simon Granroth on samalla kannalla. Jos miettii hetken puheenjohtaja Anna-Maja Henrikssonista säteilevää humanismia, tajuaa hyvin, että myös hänelle voi olla ylivoimaista painaa villaisella niin rasismi kuin Halla-ahon fantasiat.
Kun Halla-aho luopui puheenjohtajuudestaan ja antoi nuijan Riikka Purralle, tarkoitus oli kaiketi uudistua ja vahvistaa perussuomalaisten kannatusta muun muassa naisten keskuudessa. Puolue sai vaalivoiton ja on nyt erittäin lähellä hallitusvaltaa. Veikkaan, että samaan pakettiin kuului ajatus siitä, että Halla-aho ottaa itselleen sopivan ministerinsalkun.
Vaikka Halla-aho astui muodollisesti syrjään, hänen tekstinsä ja niiden heijastama ajattelu eivät sitä tehneet. Blogista on aikaa, mutta sen herättämä kysymys on edelleen ajankohtainen: Millaisia listoja Halla-aho olisi ministerinä fantasioidensa pohjalta valmis rakentelemaan?
