Pääkirjoitus
Voima on vuodesta 1999 ilmestynyt kulttuurilehti. Puoluepoliittisesti sitoutumaton lehti nostaa esiin yhteiskunnallisia aiheita niin maailmalta kuin kotimaasta. Pääkirjoitukset ottavat kantaa ja johdattavat lukijat numeron pariin.
Katastrofitutkimuksesta tiedetään, että äkillisen kriisin tullen ihmiset useammin auttavat toisiaan kuin ryhtyvät itsekkäiksi nilkeiksi. Sen sijaan, että syttyisi kaikkien sota kaikkia vastaan, muodostuukin nopeasti erilaisia keskinäisavun käytäntöjä.
Tämä on nähty jälleen Ukrainan sodan yhteydessä, vaikka auttamisinnon väljähtymistä rodullistettujen pakolaisten kohdalla onkin syystä kritisoitu. Solidaarisuus ja rasismi sopivat erittäin huonosti yhteen, mutta silti ne voivat esiintyä yhtä aikaa. Sama ihminen voi kyetä sekä rasismiin että epäitsekkäisiin tekoihin – ja toivoa sopii, että kokemus jälkimmäisestä kaataisi myös mielen raja-aitoja.
Myyttisen ihmisluonnon väittäminen pohjimmiltaan läpeensä itsekkääksi palvelee lähinnä heitä, jotka haluavat häivyttää oman vallankäyttönsä epämääräiseen ”kaikkihan me niin teemme” -mutinaan. Kyllä, kaikilla meillä on oma napa lähinnä, mutta ei, kaikki eivät tavoittele maailmanherruutta eivätkä pommita lapsia. Valtaosa ihmisistä haluaa vain elää rauhassa.
Totta kai ihminen on myös itsekäs eikä siinä ole mitään pahaa. Se, että pyrkii järjestämään itselleen jokseenkin mukavat olot, on elämää säilyttävää toimintaa. Mutta sitä on myös kanssaihmisten auttaminen. Useimmiten keskinäisapu ja solidaarisuus palvelevat myös yksilön omaa etua, sillä se ei ole vastakkainen kaikille muille. Kaikki me olemme täällä lukemattomin tavoin riippuvaisia toisistamme ja kaikesta täällä. Ja niin vaikeaa kuin sitä toisinaan onkin uskoa, ihmislajin selviytymisstrategia on ollut nimenomaan yhteistyö.
Uskokaamme siis, että ihminen kykenee ja pyrkii hyvään. Teot tuppaavat seuraamaan ajatuksia. Sillä, mitä ajattelemme myyttisestä ”ihmisluonnosta”, asetamme raamit myös omalle toiminnallemme.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan tönäisi myös maailmanjärjestyksen – tai maailmansotkun – nopeaan liikkeeseen, jossa uutta asentoa ja tasapainoa haetaan vielä pitkään. Liikkeessä on nyt myös monen maailmankuva. Monelle ajatus Venäjästä hyökkäämässä niin sanottuun länsimaiseen demokratiaan tuntui olevan vielä pari kuukautta takaperin sula mahdottomuus. Omalle ikäpolvelleni taas kollektiivinen ydinsodan pelko tuntui näihin päiviin saakka kuuluvan iäksi menneeseen, sillä kylmän sodan päättyessä söimme väriliituja ja taputtelimme hiekkakakkuja.
Palikat hakevat uusia paikkojaan. Sitä ei kannata pelätä, ettei kaikesta olla yhtä mieltä. Toivottavasti niin yksityistä kuin julkistakin keskustelua voidaan käydä avoimessa ja demokraattisessa hengessä, leimoja välttäen ja ennen kaikkea todellisuudelle uskollisena pysyen. Yritetään muistaa, että keskustelu rakentaa myös todellisuutta, minkä vuoksi sitä itänaapurissa niin ankarasti suitsitaankin.
Tässä numerossa käsittelemme sotaa ja rauhaa eri näkökulmista. Julkaisemme myös Venäjällä lopettamaan joutuneen riippumattoman Novaja Gazeta -lehden artikkeleita yhteistyössä Suomen Le Monde diplomatiquen kanssa, jota julkaisee Voima Kustannuksen tytäryhtiö.
