![Muinaista Voimaa]()
Muinaista Voimaa
Vahvasti nykyajassa kiinni oleva juttusarja tarkastelee Voiman outoa ja värikästä historiaa. Ennen kaikki ei välttämättä ollut paremmin. Lue ja opi.
Powhattanin alkuperäiskansa – erityisesti päällikön tytär Pocahontas – kohtasi kotiseuduillaan 1600-luvulla englantilaisen tutkimusmatkailijan, John Smithin. Englantilaiset valloittivat Jamestownin tukikohdasta ”Amerikaksi” kutsumaansa aluetta.
Powhattanin porukoista hieman pohjoiseen asuivat ”oikeiksi ihmisiksi” itseään kutsuneet lenni lenapet. He kertoivat auvoisan kotinsa olevan ”mäkinen saari”. 1700-luvulla valloittajat ajoivat heidät sisämaahan tai tappoivat heidät.
Valloittajien siirtokunnat laativat uusilla seuduillaan vuonna 1787 perustuslain. Tämän julistuksen kulmakiviä olivat yhteiskunnan, oikeudenmukaisuuden, rauhan, turvallisuuden, liittovaltion ja vapauden turvaaminen.
Kuitenkaan nämä jalot oikeudet eivät kuuluneet powhattaneille, eivät yhdellekään lenni lenapelle eivätkä muillekaan alkuperäisille asukkaille.
Sittemmin Yhdysvaltoina tunnetun alueen perustuslain julkaisemisesta oli vilahtava 229 vuotta kun oli ilmestyvä Voima-lehden numero 1/2006. Siihen Juha Suoranta, Tuukka Tomperi ja Tere Vadén olivat suomentaneet brittiläisen kirjailijan, Harold Pinterin (1930–2008) Nobel-puheen vuodelta 2005. Ylväästi otsikoitu Taide, totuus ja politiikka -teksti vei lehdessä tilaa kolme sivua.
Pinter aloitti pohtien asemaansa draamakirjailijana. Vaikka hän kirjoitti fiktiota, hän tunnisti vastuunsa:
”Totuuden etsintä ei lopu koskaan. Sitä ei voi lykätä eikä siirtää. Se on kohdattava tässä ja nyt.”
Meille oli valehdeltu, Pinter muistutti. Irakin sota syttyi, koska Irakissa oli muka joukkotuhoaseita. ”Meille vakuutettiin, että Irak uhkasi maailman turvallisuutta. Meille vakuutettiin tämän olevan totta. Se ei ollut totta.”
Pinter varoitti uskomasta Yhdysvaltoihin.
”Totuus on jotain aivan muuta. Totuus liittyy siihen, miten Yhdysvallat ymmärtää asemansa maailmassa, ja kuinka se asemaansa käyttää.”
Yhdysvaltain politiikka ja maan presidentti George W. Bush eivät olleet Harold Pinterin mielestä ainoita syyllisiä Irakin sodan jälkeiseen tulehtuneeseen maailmanpoliittiseen tilanteeseen, laajentuneeseen Lähi-idän kriisiin ja asevarustelukierteen loputtomaan jatkumoon. Myös Britannian pääministeri Tony Blair sai täyslaidallisen. Pinter toivoi, että hänet asetettaisiin syytteeseen ja antoi osoitteenkin, ”jos kiinnostaa, se on Downing Street 10”.
Puheensa loppupuolella Pinter keskittyi taas Yhdysvaltoihin:
”Tuhannet, elleivät miljoonat ihmiset Yhdysvalloissa ovat todistettavan kyllästyneitä, häpeissään ja vihoissaan hallituksensa toimista mutteivät muodosta poliittista voimaa – ainakaan vielä. Mutta huoli, epävarmuus ja pelko, jotka kasvavat päivä päivältä, tuskin heikkenevät jatkossakaan.”
Ratkaisuksi maailman kriiseihin Pinter tarjosi johdonmukaisesti sitä, mikä oli tehonnut hänen taiteellisiin ongelmiinsa: totuutta. Sen erottaminen valheista on ”itse asiassa kansalaispakko”.
Nyt, vuonna 2025, Yhdysvaltain alkuperäiskansojen lisäksi pulassa ovat myös valloittajien jälkeläiset, näitä ennen tukenut perustuslaki ja jopa demokratia.
Lenape-kansan rippeitä asuu vielä liittovaltion keskiosissa. Nyt heidän muinaiset kotinsa ovat nimeltään New Jersey ja New York, jossa lenni lenapeista muistuttaa edelleen heidän muinainen kielensä: Mäkisen saaren nimi, Manahátta, on säilynyt tähän päivään melkein sellaisenaan. Se on Manhattan.
