Mitä voi sanoa
Yleistä ääneenajattelua ja vapaita hajahuomioita.
Raimo Pesonen on helsinkiläinen kirjailija, kulttuurin seka- ja pätkätyöläinen sekä ankara Dr. Gunnin varhaistuotannon fani, joka jaksaa uskoa ihmisessä oleviin positiivisen muutoksen mahdollisuuksiiin.
Hallitus torjuu lasten seksuaalista hyväksikäyttöä maahanmuuttopolitiikan kautta. Epäselväksi jää, miten keino tepsii niihin seksuaalirikoksia tekeviin kantaväestön edustajiin, joita valtaosa hyväksikäyttäjistä on.
Vaikutusmekanismeiltaan ymmärrettävämpi mutta vähemmälle huomiolle jäänyt hallituksen linjaus on ennaltaehkäisevien toimien valmistelu koulun, nuorisotyön ja sosiaalitoimen kautta. Vaalien lähestyessä tähän voi löytyä pieni lisärahoituskin, vaikka samaisen hallituksen leikkauspolitiikan tekemää kokonaisvahinkoa se ei riitä korjaamaan.
Paino on kuitenkin maahanmuuttopolitiikassa. Valinta on helpompi ymmärtää viestinnän kuin vaikuttavuuden kautta. Viestinnän osalta on kyse niin puhtaaksiviljellystä populismista, että oppikirjaesimerkkien metsästäjät pyörtyvät onnesta.
Ongelma pelkistetään. Polttopisteessä ovat maahanmuuttajat. Poliitikot vakuuttavat halukkuuttaan vastata kansan hätään, kunhan kansainväliset eli ylhäältä sanellut ihmisoikeuspykälät eivät vain olisi tiellä. Presidentti Niinistökin toivoo keskustelua maahanmuuttoa koskevista sopimuksista, ja niitä puolustavat lähinnä kansasta vieraantuneet ja elämää ymmärtämättömät oikeustieteilijät.
***
Kun paha tulee ulkoa ja sillä on vieraat kasvot, lopulta varsinainen ongelma on maahanmuutto, jonka yksi ilmentymä lasten seksuaalinen hyväksikäyttö on.
Ja hups, näin olemmekin keskellä halla-aholaista maailmankuvaa, jonka toistamista ja vahvistamista tiedotusvälineet ei voi välttää, koska sellainen olisi hyssyttelyä ja antaisi maahanmuuton vastustajille aseet käteen. Niinpä Halla-ahoa kohtaan ollaan tasapuolisen kriittisiä toistamalla juuri sitä mitä hän sanoo.
Kuinka media voisi toimia toisin? Medialla on oma logiikkansa, jonka tähänastinen huipennus on Donald Trumpin valtaannousu, joka on myös samaisen logiikan vääjäämätön seuraus.
***
Timo Soinin pelisilmän ansiosta eduskunnan viidenneksi suurin eli perussuomalaisten ryhmä on oikeutettu toisiksi suurimman ryhmän puoluetukeen. Pelkästään viime vuonna halla-aholaisille kilahti yhteistä rahaa 5,6 miljoonaa euroa. Perussuomalaisten vaalikassan riittävyyttä ei ole syytä epäillä sen enempää kuin puolueen kykyä hyödyntää tarkoituksiinsa sopivia kohuja.
Oulun hyväksikäyttötapauksiin palaaminen vaalikamppailun aikana on itsestäänselvyys, mutta julkisuusmylly kaipaa myös uutta jauhettavaa. Aivan Ruotsin vaalien alla perussuomalaisten läntisellä veljespuolueella ruotsidemokraateilla oli tässä suhteessa tavattoman hyvä tuuri, kun puheenaiheeksi nousivat maahanmuuttajalähiöissä palavat autot. Liekehtimisepidemia käväisi julkisuudessa, mutta jätti jälkensä maan politiikkaan vuosiksi.
***
Median keskittyminen oppositiopuoluetta johtavan Halla-ahon vaaliteemoihin ei näytä sanottavammin harmittavan hallituspuolueita. Tämä on ymmärrettävää, koska maahanmuutto ei ole konservatiivihallituksen kannalta kiusallisimpia puheenaiheita. Sote on luultavasti se aihe, josta vaietaan nyt erityisen mielellään.
Myöskään henkilökohtaista tasoa ei kannata unohtaa. Lausahdusta ”tulikin maahanmuutto- eikä ilmastovaalit” on toisteltu helpotuksensekaisella innolla, joka kuvaa kuinka hankala ja ihon alle pyrkivä aihe elämäntapamuutokseen haastava ilmastokysymys on niin toimittajien, poliitikkojen kuin rivikansalaistenkin piirissä.
Maailmasta löydetään helpoimmin sellaisia ongelmia, joihin ollaan halukkaita varautumaan. Ryöstäjiä, raiskaajia ja ryssää vastaan käyminen on ollut suomalaisen mieskuvan oletusasetus. Lihansyönnistä ja halvoista lennoista luopuva ilmastonmuutoksen vastustaja on mahdollista sovittaa samaan kuvaan, mutta ilman vaivannäköä se ei välttämättä onnistu.
