Maailmanmenoa on helppo kutsua järjettömäksi. Onko vika ihmiskunnassa, tarkastelukulmassa – vai järjen määritelmässä?

Jos uskoo järjen aikakauden narratiiviin, eli siihen, että ihmiskuntaa ohjaa pyrkimys tiedon lisäämiseen ja tiedon lisääntyminen taas väistämättä johtaa parempaan ymmärrykseen ja päätöksentekoon, pettymys on väistämätön.

Monet asiat menevät kyllä parempaan suuntaan, mutta samalla ilmastonmuutoksen tapaisista kysymyksistä kehittyy ratkaisemattomilta vaikuttavia umpisolmuja. Olennainen tieto ilmastonmuutoksesta oli olemassa jo 1990-luvun alussa – samoin keinot sen ratkaisemiseksi.

Ei kannata unohtaa, että tiedon lisäämisen ohella ponnistellaan myös sen kätkemiseksi ja unohtamiseksi. Skaala ulottuu valtioiden ja suuryritysten informaatiovaikuttamisesta yksilötason epämiellyttävien tosiasioiden sivuuttamiseen. Kaiken maailman dosenttien on syytä vaieta silloin, kun heidän näkemyksensä ei sovi omaan tunnetilaan.

Tutkija Jonathan Haidtin pelkistystä mukaillen järki on tunteiden tekemien ratkaisujen selittämistä parhain päin. Älykkö on lahjakas selittelemään omaa käytöstään, kun taas järjettömällä ihmisellä ei ole selityksiä.

Tunteiden merkitys päätöksenteossa on niin olennainen, että se pyritään kiistämään. Koska tunteiden manipulointia pidetään yleisesti melko helppona, jokainen kansanedustajaehdokas ja yritysjohtaja korostaa oman harkintansa viileyttä ja järkensä ylivoimaa tunteisiinsa nähden – vaikka tunteeton ihminen ei pysty tekemään lainkaan päätöksiä.

Tunteiden merkityksen kiistävät poliitikot saattavat itse olla taitavia manipulaattoreita ja menestyä urallaan. Kohtuullisen usein tähän menestykseen liittyy myös kyvyttömyys eläytyä toisen asemaan. Jos päättäjän roolissa toimiva ei taas saa kosketusta omaan tunne-elämäänsä, erilaiset taustavaikuttimet jäävät ymmärtämättä ja ihminen on helposti ohjailtavissa.

Päättävissä asemissa olevien ihmisten manipuloinnin helppous on demokratian kriisin ydintä, mutta toki myös äänestäjien ohjailulla on merkityksensä.

Varsin yleisesti ihmiset kaipaavat turvallisuuden tunnetta, haluavat kuulua johonkin joukkoon ja samaistuvat johtajiin, joihin voi ripustaa myönteisiä ominaisuuksia. Ihmiset haluavat olla luotettavia ja kunnollisia, he haluavat osoittaa, että kykenevät huolehtimaan itsestään. Nostalgiasta haetaan kannattelevaa voimaa elämään ja tulevaisuudessa halutaan nähdä mahdollisuuksia.

Tällaisten tunnekokemusten hakeminen on periaatteessa myönteinen asia. Se mahdollisti muutamien satojen ihmisten metsästäjä-keräilijä-yhteisöjen muodostumisen menneisyydessä. Meidän aivomme elävät edelleen metsästäjä-keräilijöiden aikakautta – ja sen vuoksi meitä on niin helppo manipuloida tunteiden avulla.

Ilmastonmuutokseen reagointi kyseenlaistaa paitsi koko meidän elämäntapamme, myös kullanhohtoisen menneisyyden. Perinteitä kunnioittava ja nostalgiannälkäinen ihminen kieltää vaistomaisesti koko ilmiön ja tarttuu öljyteollisuuden tarjoamaan disinformaatioon, olkoon se kuinka falskia tahansa. Hän vetoaa perusteluissaan järkeen – ja on omalta kannaltaan oikeassa, koska on selitellyt tekemänsä ratkaisun parhain päin.

Kuka tahansa yhdysvaltalainen asefanaatikko, rasisti tai sovinisti voi kokea miellyttäviä samaistumisen tunteita herätessään Donald Trumpin valtakunnassa: maailman mahtavin presidentti on kuin minä – ja minä olen kuin presidentti.

Vaikka lähes kaikkialla maailmassa tuotetaan turvallisuuden tunnetta lisäämällä asemenoja samalla kun koulutuksesta, terveydenhuollosta ja eläkkeistä leikataan, harvat ylpeilevät avoimesti politiikan nihilistisyydellä kuten meillä.