Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Kadri Taperson
Turkistarhauksen täyskielto etenee pienin askelin.
Kuukausi sitten kirjoitin, että Viro liikkuu hitaasti kohti turkistarhattomuutta. Yksi sana otsikossa oli varsin oikein: hidasta on.
Ympäristöministeriön aloittama lakiehdotus perustui sille, että tarhoissa ei ole kunnollisia aitauksia ja häkkejä. Se tarkoittaa, että minkit pääsevät luontoon. Nyt aitaukset on rakennettu, eikä tarhat enää riko tätä suunniteltua lakia. Niinpä lakiehdotusta ei voi lähettää Viron parlamenttiin eli Riigikoguun.
Niin kuin eläinihmiset ovat jo kuukausia sanoneet, niin siinä kävikin: jos lakiehdotuksessa ei mainita eettisyyttä, tästä ei tule mitään. Nyt alkaa niin sanottu seurausajanjakso ja ennen sitä mietitään vielä puoli vuotta, että millainen tämä seurausmetodiikka voisi olla. Seurataan siis sitä, pääseekö minkit luontoon vai ei.
Eläinihmiset vastasivat ministeriön päätökseen julkisesti, että tämä on periaatteessa hyvä uutinen: yhteiskunnassa puhutaan nyt enemmän kuin aiemmin turkistarhoista ja se on antanut mahdollisuuden aloittaa työt täyskiellon aikaansaamiseksi. Seuraavat tapaamiset ovat maatalousministeriössä, koska juuri siellä päätetään eläinsuojelulaeista.
Turkistarhaajat osaavat PR-pelin. He järjestivät muun muassa Karjakülan tarhalla avoimien ovien päivän, jolloin poliitikot ja eläinihmiset pääsivät katsomaan, kuinka hyvin eläimillä on asiat. Kuvia voi katsoa Youtubesta ja Facebookista.
Eläinaktivisteille ei kuitenkaan päästetty tarhalla mihin tahansa.
Kuvassa on muuten suomalaisen käsi. Niin kun tiedämme, Karjakülan tarhan omistaa suomalaistahot. Yksi teoria siitä, miksi Virossa on vaikea kieltää turkistarhaus liittyy siihen, että Viro on liian lähellä Suomea. Euroopan turkistarhaajat pelkäävät Virosta ennakkotapausta, jonka takia muidenkin maiden olisi lopetettava tarhaus.
