Teksti Sonja Hyppänen

Harppuunalaivan läsnäolo vierellämme heittää päiviin omanlaisensa varjon.

”Kaikki helikopterivalmiuteen. Meillä on kohde tutkassa ja lähdemme tarkastamaan sen”, puosumme huikkaa minulle kiirehtiessään kohti helikopterikantta. Minä pyörähdän ympäri kannoillani ja lähden jäljittämään muuta kansiväkeä.

Innostus Steve Irwinillä on käsin kosketeltavaa. Vain muutama päivä sitten Bob Barker miehistöineen kohtasi Japanin valaanpyyntilaivaston tehdaslaiva Nisshin Marun, ennen kuin se sai varjokseen laivaston turva-alus Shonan Marun. Täplä tutkassa voi hyvinkin olla itse tehdaslaiva tai yksi harppuunalaivoista.

Saamme pelastusveneen lähtövalmiiksi ennätysajassa. Helikopterin noustua turvallisesti ilmaan kannelta kiiruhdan ylös laivan komentosillalle. Piste tutkassa on paikoillaan. Kyseessä ei kuitenkaan ole jäävuori vaan sellaista teeskentelevä laiva. Pian yksi sillan radioista herää kohisten eloon: ”Helikopteri komentosillalle. Näemme kohteen ja se on laiva.”

Whale Wars -kuvausryhmä taltioi kapteenin riemunkiljahdukset ja yrittää pysyä itse pois kameroidensa edestä. Hujauksessa helikopteri on lähempänä alusta ja välittää meille sen olevan yksi valaanpyyntilaivaston harppuuna-aluksista, Yushin Maru.

Alus kerrallaan olemme löytäneet valaanpyytäjät jättimäiseltä Eteläiseltä jäämereltä kuin laivanupotuspelissä konsanaan. Jokin aika sitten nopea Brigitte Bardot jahtasi harppualus Yushin Maru no: 3:n aivan jään reunaan, kauas muusta laivastosta. Bob Barker seurasi Nisshin Marua kunnes kissa ja hiiri -leikkiin liittyi Shonan Maru, jonka Bob Barker onnistui karistamaan kannoiltaan käväisemällä Australialle kuuluvilla Macquarie-saarilla.

Aseistettuja rannikkovartioston sotilaita kyyditsevä Shonan Maru seurasi Bob Barkeria 15 mailin päähän Macquariesta. Australian ympäristöministeri Tony Burke tuomitsi laivaston toimet välittömästi tiedotteessaan todeten Shonan Marun halveksivan Australian Federal Courtin vuoden 2008 päätöstä, joka kieltää valaanpyyntilaivaston läsnäolon Australian merialueilla.

Yushin Maru ja sen jälkeen Yushin Maru no: 3 ovat olleet seuranamme nyt muutaman viikon. Vaikka ne ovatkin välittäneet koordinaattimme Nisshin Marulle, on tilanne varsin valoisa. Kaksi muuta isoa laivaamme ovat vapaita jäljittämään tehdaslaivaa. On myös onni onnettomuudessa, että lapsenvahtinamme on ollut jokin kolmesta harppuunalaivasta. Miehistön harppuunankäyttäjät tähyävät Steve Irwiniä valaiden sijasta.

Harppuunalaivan läsnäolo vierellämme heittää päiviin omanlaisensa varjon. Aamurutiineihini kuuluu noin tunnin treeni laivan kuntopyörällä. Sen satulasta minulle avautuu upea avomerimaisema. Enää en edes ylläty kun maisemassa liukuu harppulaivan muotoinen hahmo – se kuuluu kuvioon. Mieluummin näen aluksen osana aamutreeniäni, harppuuna vielä peitettynä, kuin todistan sen murhaavan yhdenkään valaanpyyntilaivaston tuhannesta kiintiövalaasta.

Tähän mennessä vuosi näyttää hyvältä valaille. Valaanpyyntilaivasto saapui Eteläisen jäämeren valaidensuojelualueelle reilusti aikataulustaan myöhässä tammikuussa. Kohtasimme laivaston reippaasti valaanpyyntivesiä pohjoisempana, eikä se ole saanut vielä saaliiksi ainuttakaan valasta.

Tätä tekstiä viimeistellessäni vastaanotimme riemu-uutisen: Sea Shepherd -laivaston tuorein lisäys Sam Simon on löytänyt valaanpyyntilaivastolle polttoainetta kuljettaneen tankkeri Sun Laurelin, joka oli matkalla kohti Eteläisen jäämeren suojelualuetta. Sam Simon miehistöineen ei aio laskea valaanpyyntialuksia lähellekään kelluvaa bensa-asemaansa. Operation Zero Tolerancen tuoreita kuulumisia voi seurata netistä.