Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Sonja Hyppänen
Steve Irwin -laivan vegaanisessa illallispöydässä istuu newyorkilainen taideopiskelija, hollantilainen lääkäri & australialainen rekkakuski.
Pisarat ropisevat sadetakkini huppuun. Ravistan päätäni pitääkseni veden poissa silmistäni. Kymmenen metrin päässä betonilaiturin päällä, keikkuu nosturin nokassa polttoainetynnyri, jota olen nostamassa laivaan. Kaksi kansitoveriani läpsyttelee litimärillä turvakengillä vastaanottamaan tynnyrin kannella. Minä valitsen nosturilla uuden tynnyrin kymmenien riemunkirjavien joukosta.
Tämä sadehupi ei lopu ihan heti kesken.
Melbournen kevätsää on pitänyt meidät varpaillamme. Valmistelut seuraavaa Etelämantereen reissua varten ovat loppusuoralla. Jokainen aurinkoinen hetki käytetään laivan maalaamiseen ja viime vuonna Eteläisellä jäämerellä törmäyksessä valaanpyyntilaivaston tehdaslaiva Nisshin Marun kanssa vaurioituneen helikopterikannen viimeistelyyn. Juuri kun kuvittelemme että tänään on se päivä, jolloin viimeiset hitsaukset saadaan valmiiksi, sää vaihtuu 32 asteen paahteesta sormet jäädyttävään sateeseen.
Myös Japanin valaanpyyntilaivasto on ollut kiireinen. Tehdaslaiva Nisshin Maru napsautti päälle paikannusjärjestelmä AIS:n ja kävi pyörähtämässä merellä koneitaan testaamassa. Alus suoritti sea trialin eli testipurjehduksensa marraskuun 22. päivä ja suuntasi sen jälkeen takaisin Yokohaman satamaan tankkaamaan ja lastaamaan elintarvikkeita.
Muutama päivä sitten mekin jätimme maan taaksemme päiväksi ja suoritimme omat meritestimme. Meidän kanssa samaan aikaan köytensä heitti irti Bob Barker, joka vaihtoi satamaa Tasmanian Hobartiin varainkeruuta varten.
“Nähdään Etelässä”, huusimme ystävillemme Bob Barkerin lipuessa pois kuuloetäisyydeltä. Seuraavan kerran kohtaamme jäävuorien keskellä.
Steve Irwinillä päivä merellä käytettiin tehokkaasti harjoitteluun. Laivan konemiesten kadotessa päiväksi konehuoneen pimentoon kansitiimimme ilotteli auringossa. Tänä vuonna kannella on paljon kokenutta väkeä. Tuntuu kuin olisimme työskennelleet yhdessä aina.
Vedessä kumiveneiden miehistöt harjoittelivat veneiden ajamista laivan kylkeen, hinausköyteen kiinnittymistä ja siitä irrottautumista sekä laivan kyljeltä poistumista. Päivän päätteeksi käänsimme haikein mielin kurssin kohti satamaa ja odottavia töitä.
Laivan miehistöluku on nyt suurin piirtein täynnä. Ilmassa on ollut riemukkaita jälleennäkemisiä ja olen tavannut myös mielenkiintoisia uusia tuttavuuksia. Tänä vuonna laivaston miehistömäärä on noin sata. Joukossa on kaksikymmentä eri kansallisuutta. Ikähaitarimme on juuri täysi-ikäisistä lähes seitsemänkymppisiin. Vegaanisessa illallispöydässä istuvat yhdessä newyorkilainen taideopiskelija, hollantilaisen pikkukaupungin lääkäri ja australialainen rekkakuski. Desibelit nousevat, vaikka osa joukosta on tuntenut toisensa vasta päivän tai pari.
Operation Relentless on viides kampanjani Sea Shepherdin kanssa. Silti yhä ällistyn siitä, kuinka nopeasti miehistömme hitsaantuu yhteen. Laiva on juuri niin hyvä kuin sen miehistö.
