Teksti Peristerakis

Pavlos Fyssaksen murha laittaa Kreikan uuteen uskoon.

”Homma karkaa käsistä, se näyttää alkavalta showlta / koira on saanut taudin, se on alkanut kiroilla / on fakta: lasi läikkyy, kaikki apatiaan hukkuu. / Pieni Alexis muistuttaa mua jatkuvasti, / että puhumisen vapaus voi käydä hintavaksi / ne ajat nyt on mennet kun mua kutsuttiin pojuksi / nyt otsassa on leima: huppupäinen terroristi / ja jälleen kerran mieli muuttuu vainoharhaiseksi / miks annoimme tän dekadenssin kasvaa tautiseksi” – Pavlos Fyssas

Vielä kaksi viikkoa sitten kreikkalainen demokratia oli mallillaan – ainakin hallituspuolueiden mielestä. Globaali talous määräsi suunnan, troikka antoi ylimmät käskyt, hallitus piti huolta toteutuksesta ja mellakkapoliisi mahdollisista protesteista. Yleisen mielipidemuokkauksen ja likaisemmat hommat hoiteli äärioikeistopuolue Kultainen Aamunkoitto.

Päivisin puolueen natsit melusivat kreikkalaisesta ylemmyydestä ja pahoista saksalaisista pankkiireista. Illan hämärässä he jalkautuivat lähiöihin hakkaamaan maahanmuuttajia, poliisin pitäessä huolta, ettei kukaan syyllisistä – ainakaan keskeisessä asemassa olevista – joudu tästä ongelmiin. Tiukasti organisoituneet väkivaltapataljoonat kävivät kesäleireillä harjoittelemassa kaupunkisotaa armeijan upseerien ohjaamina.

Tämä kaikki sopi Kreikan oikeisto-demari hallitukselle vallan hyvin, muutenhan asiaan olisi puututtu jo aikaa sitten. Viimeisen muutaman vuoden sadat rasistiset väkivallanteot, jokunen kymmen murhanyritystä ja neljä siirtolaisen murhaa johtivat vain muutamaan hyvin suurpiirteiseen poliisitutkintaan ja pariin pidätykseen.

Armeijan johto, suojelupoliisi, oikeusministeri, kansallisen turvallisuuden ministeri ja maan johto aina pääministeriä myöten olivat taatusti tietoisia natsipuolueen toiminnasta, toiminnan laajuudesta ja laadusta sekä toimintatavoista. Jopa kommunistisen puolueen kansanedustaja Liana Kanelli osasi kuvata yksityiskohtaisesti Kultaisen Aamunkoiton rakennetta 2012 BBC:lle antamassaan haastattelussa.

Jopa minä olin kuullut sotilaallisesti organisoiduista väkivaltaryhmistä, pahoinpitelyistä ja murhista sekä poliisin, armeijan ja natsien yhteistyöstä jo ennen vuotta 2009, kun ensi kerran tulin Kreikkaan. Netissä oli jo jonkin aikaa pyörinyt videoita ja valokuvia, joissa natsit ja poliisi yhdessä käyvät paperittomien katukauppiaiden kimppuun tai hyökkäävät yhdessä talonvaltaajien tai antifasistien kimppuun (1,2,3,4, 5, 6,7).Takku.netissä oli ryhmästä ensimmäinen artikkeli helmikuussa 2008.

Kun muutin Ateenaan, kävi pian ilmi, että vastaavilla teoilla oli satoja silminnäkijöitä ja niistä oli puhuttu anarkistien ja antiautoritaarien julkaisuissa jo vuosikausia. Ei siis ole pienintäkään epäilystä, etteikö asian tila olisi ollut myös ministeriöiden tiedossa.

Tämä kaikki oli hallituksen mielestä hyvin, siitäkin huolimatta, että natsiutuminen oli muodostanut jonkinlaiseksi kansalliseksi häpeäksi sivistyneistölle ja maltillisille porvareille. Mutta tämä oli pieni paha verrattuna siihen miten paljon natseista voi hyötyä poliittisesti äärimmäisen vaikeina aikoina.

Rasismi pitää siirtotyöläisten työn hinnan matalana, joka puolestaan vaikuttaa yleiseen palkkakehitykseen halvimman työn määrittäessä hintaan. Nationalismi nostattaa kansallistunnetta, joka saa tiukan säästöpolitiikan näyttämään pelkältä ulkopuolisten sortajien sanelulta kansallista intressiä vastaan. Yleinen natseilu taas auttaa luomaan kuvaa hallituspuolueiden tiukasta ja usein rasistisesta politiikasta kunnollisena ja vakavasti otettavana.

Toisaalta Kultainen Aamunkotto antoi pääministeri Antonio Samarakselle lyömäaseen suurinta poliittista vastustajaansa vasemmistopuolue Syrizaa vastaan. Samaras on viimeisen vuoden viljellyt kahden ääripään retoriikkaa syyttäen Syrizaa äärivasemmistolaiseksi puolueeksi, joka lietsoo poliittiselta väkivaltaa ja perustuslain vastaista politiikkaa. Pääministerin puolue ND on jopa syyttänyt Syrizaa osallisuudesta äärioikeiston syntyyn väittäen vasemmistoradikalismin tekevän tilaa radikaalipolitiikalle ylipäänsä. Syrizan radikaaliudesta voi olla montaa mieltä.

Mutta hyvin aikaisin keskiviikkoaamuna 18.9. kaikki yllättäen muuttui.

Illalla tiistain puolella ateenalainen Pavlos Fyssas oli mennyt kavereineen katsomaan Mestareiden liigan jalkapallo-ottelua baariin Piraeuksen satamakaupungissa suur-Ateenan laidalla. Kuulemani mukaan jossain vaiheessa iltaa kaveriporukka intoutui heittämään vitsiä uusnatsipuolue Kultaisesta Aamunkoitosta. Samassa baarissa olleet natsipuolueen jäsenet kuulivat keskustelun ja tunnistivat Fyssasin, olihan Fyssas jokseenkin tunnettu hip-hop artisti Killah P:nä, jonka eksistentiaalisen ja anarkistisen räpin kuunteijoita löytyi eritoten autonomi- ja anarkistipiireistä. Kuuleman mukaan Fyssas oli jo valmiiksi natsien mustalla listalla poliittisten näkemystensä takia.

Myöhemmin selvinneiden puhelutietojen perusteella natsit olivat ottaneet välittömästi yhteyttä ryhmänjohtajaansa, joka puolestaan selvitti toimintasuunnitelman ylemmältä taholta. Puhelujen seurauksena baarin läheisyyteen haalittiin kokoon kaksi noin 20 hengen natsiporukkaa odottamaan Fyssasin poistuvan baarista. Ottelun päätyttyä näin kävikin.

Fyssasin, hänen tyttöystävänsä ja neljän muun henkilön astuttua ulos pubista ensimmäinen natsijoukoista hyökkäsi porukan kimppuun ja lähti ajamaan heitä takaa pitkin lähialueen katuja. Joku paikalla ollut soitti poliiseille, jotka todistajien mukaan saapuivat parissa minuutissa.

Fyssas kavereineen ajettiin leveähkölle Tsaldarin bulevardille, jossa toinen natsijoukko yllätti pakenijat edestä käsin sulkien tien ja pakoreitin. Fyssas ystävineen oli suunnitellusti ansassa. Poliisit saapuivat, mutta jäivät seuraamaan sivusta tapahtumien kulkua.

Todistajalausuntojen mukaan natsit kävivät käsiksi Fyssasiin, joka kamppaili vastaan yrittäen suojata ystäviään. Joku Fyssasin kavereista pääsikin poliisien luo vaatien heitä tekemään jotain, mutta poliisit eivät reagoineet vaatimukseen.

Natsien kiristäessään rinkiä ja tuuppiessa Fyssasia paikalle kaahasi henkilöauto, josta nousi vanhempi mieshenkilö. Tämä käveli Fyssasin luo ja iski häntä puukolla rintakehään sekä vatsaan vääntäen siihen L:n muotoisen haavan. Fyssas tuupertui maahan ja osa natseista pakeni paikalta. Vasta huomattuaan puukotuksen poliisit reagoivat ja ottivat kiinni veistä käyttäneen 45-vuotiaan Kultaisen Aamunkoiton aktiivijäsenen Yiorgos Roupakiksen. Todistajien mukaan poliisit olivat sanoneet: ”tuo puukko oli kyllä vähän liikaa”. Pavlos Fyssas oli elossa vielä jonkun minuutin kunnes menehtyi sydämeen saamaansa iskuun, tyttöystävänsä syliin.

Haluan kyynelteni muuttuvan tuleksi – Pavlos Fyssas

Tapauksesta on melkein kaksi viikkoa. Mellakoita ja antifasistisia mielenosoituksia on ollut siitä alkaen joka päivä ympäri Kreikkaa. Kultaisen Aamunkoiton toimistoja vastaan on hyökätty ja joitakin kannattajia piesty kadulla. Luulen tämän olevan vasta alkua.

Poliisitutkimuksissa on toistaiseksi käynyt ilmi jotakuinkin samoja asioita, mitä jo valmiiksi tiedettiin. Kultainen Aamunkoitto on murhan takana. Todisteet viittaavat järjestäytyneeseen toimintaan. Puolue on tiukasti hierarkkinen organisaatio, jolla on monessa eri kaupunginosassa oma väkivaltatekoja toteuttava joukko-osasto. Kaikki käskyt tulevat pitkin komentoketjua ylhäältä alas. Rivijäsenillä ei ole oikeutta sooloilla. Kytkökset niin poliisiin kuin armeijaan ovat selvät.

Lauantaina 28.9. tilanne kuitenkin sai yllättävän käänteen. Hallituksen määräyksestä pidätettiin kuusi Kultaisen Aamunkoiton kansanedustajaa – puolueen johtaja mukaan luettuna – sekä nelisenkymmentä puolueen työntekijää ja sen lähipiirissä ollutta, joukossa kaksi virkaa tekevää poliisia. Syytelistalla on rikollisjärjestön perustaminen, rahanpesu, laittomien aseiden hallussapito ja avustaminen murhassa. Myös poliisin erikoisjoukkojen, sisäisen turvallisuuden, pommiryhmän, järjestäytyneen rikollisuuden yksikön ja erään kaupunginosan mellakkapoliisin johtoporrasta on erotettu mahdollisten natsikytköksiensä takia.

Monet kreikkalaiset istuivat lauantain television edessä katsomassa mitä hittoa tästä mahtaa seurata. Asia lienee auki oikeudenkäyntiin ja siellä tehtyihin päätöksiin saakka.

Kummallisinta on, että kukaan ei ole kyseenalaistanut sitä, ovatko poliisiasioista vastaava kansallisen turvallisuuden ministeri, puolustusministeri ja pääministeri toteuttaneet virkavastuutaan, saati puhunut heidän erottamisestaan. Pääministeripuolue mietti vielä kaksi viikkoa sitten vakavissaan hallitusyhteistyötä Kultaisen Aamunkoiton kanssa. Nyt he ovat yllättäen kovaäänisimpänä kriminalisoimassa koko järjestöä.

Fyssasin murhan jäljiltä poliisijohto ja koko poliisikunta on tutkalla, oikeistoryhmä on hajallaan ja riidoissa, äärioikeiston kostoa ja katuväkivaltaa pelätään, anarkistit ovat raivoissaan, hallituksen hajoaminen on hyvin lähellä, armeijan reserviupseerit uhkaavat sotilasvallankaappauksella, yli 400 000 äärioikeiston äänestäjää miettii mitä on tehtävä ja – kaiken lisäksi – uusia suuren luokan irtisanomisia odotetaan tälle kuulle.

Marksistiteoreetikko, kirjailija ja elokuvaohjaaja Guy Debord totesi jotain siihen suuntaan, että koska keskiluokka ei voi myöntää keskiluokan erehtyvän, tarvitaan peitetarinaksi salaliitto.

Kukaan Kreikassa ei näyttäisi ottavan uskoakseen, että hallituspuolueet ovat todella katsoneet touhua vuosia sormien läpi ja hiljaa hyväksyneet sen, että maahanmuuttajia saa piestä ja tapaa – eikö tämä tee heistä yhtä lailla fasisteja? Ehkä todellisuus on joskus liian paksua niellä. Kultainen Aamunkoitto on keskiluokan kaipaama salaliitto ja 40 pidätettyä aivan liian vähän.

Kannattaa lukea myös toinen aiheesta kirjoittamani teksti: Miksi verenhimoisista natseista kohistaan?.

Killah P:n lyriikoiden hyvin vapaa suomennus Peristerakis.