Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Jenni Jarventaus
Poliitikot painavat päänsä pensaaseen, kun Sydney palaa.
”Äiti, tänään on liian vaarallista mennä ulos”, ilmoitti kolmivuotiaani muutama päivä sitten, kun valmistauduimme lähtemään leikkikentälle.
Ihmetellin, miksi. Poika selitti ilmassa olevan savua.
”Siksi ulkona ei voi hengittää, ja siellä voi puut kaatua päälle.”
Okei. Lapsella menivät viime aikojen tuhoisat maastopalot ja voimakkaat myrskyt sekaisin. Hänen pelkonsa oli kuitenkin helppo ymmärtää.
Lokakuun puolivälistä asti Sydneyn ympäristössä ovat riehuneet pahimmat maastopalot sitten 1960-luvun, ja niiden ansiosta meidänkin nukkumalähiömme Maroubra on ollut savun peitossa. Vaikka suurin osa paloista on sammutettu, edelleen heräämme harmaanruskeisiin aamuihin, jolloin ei hotsita lähteä pienten lasten kanssa ulos hengittämään pienhiukkasia.
Palojen lisäksi tämä kevät on ollut täynnä omituisia myrskyjä. Yli 35-asteiset, tyynet päivät ovat yhtäkkiä vaihtuneet 17-asteisiksi päiviksi, joina kotikadullamme on saanut väistellä myrskytuulen irrottamia palmunoksia. Hurjat tuulet ovat puolestaan vaikeuttaneet maastopalojen sammuttamista.
Koko maailma on mennyt helvettiin, tiivisti kuluvan kevään tunnelmat kahdeksankymppinen naapurimme Harry.
Harry ja muut australialaiset ovat viime vuosina heränneet todellisuuteen, jossa poikkeuksellinen on normaalia ja epänormaali arkipäivää. Joulukuusta 2012 maaliskuuhun 2013 Australia koki kuumimman kesänsä, kuumimman kuukautensa ja kuumimman päivänsä. Maa kärsii sekä ennätystulvista että ennätyskuivuudesta. Ranta-alueilla jotkut talonomistajat ovat alkaneet rakentaa kotikutoisia patoja, jotta heidän pihansa eivät huuhtoutuisi mereen vedenpinnan noustessa.
Kotikutoiset kikat eivät ole hullumpi idea, sillä Australian nykyiseltä oikeistohallitukselta tuskin heruu apua.
Karmivia esimerkkejä hallituksen ilmastoskeptisyydestä riittää. Tuore ympäristöministeri Greg Hunt kielsi hiljattain ennätyksellisten maastopalojen ja ilmastonmuutoksen välisen yhteyden, koska mies oli lukenut Wikipediasta, että kyseistä yhteyttä ei ole.
Pääministeri Tony Abbottin päätavoite on kaataa edellisen hallituksen säätämä päästövero. Abbott aikoo myös vähentää 1 500 työpaikkaa maan johtavalta ilmastonmuutosta tutkivalta instituutilta. Kukaan hallituksen ministereistä ei osallistu Varsovassa parhaillaan käytäviin ilmastoneuvotteluihin. Lista valitettavasti jatkuu.
Vanhan hokeman mukaan kansa saa ansaitsemansa poliitikot, mutta Australian tapauksessa tämä ei taida pitää paikkaansa. Harva australialainen kieltää ilmastonmuutoksen, enkä ole vielä kohdannut paikallista, joka ei olisi huolestunut äärimmäisistä sääilmiöistä ja ilmastonmuutoksen pitkäaikaisista vaikutuksista maan vesivaroille, maataloudelle, kasveille ja eläimille.
Australia sijaitsee kaukana muusta maailmasta ja on enimmäkseen aavikkoa. Maa on väkilukuunsa nähden yksi maailman pahimmista saastuttajista, ja se pyörittää maatalouttaan nopeasti hupenevilla vesivaroilla. Näiden faktojen takia nykyisellään vauraan maan tulisi olla maailman etunenässä satsaamassa uusiutuvaan energiaan ja kehittämässä teknologiaa ilmastonmuutoksen aiheuttamien tuhojen ehkäisyyn.
Abbott pystyy kuitenkin heristämään keskisormeaan ilmastotieteelle, koska monet australialaiset pelkäävät maan talouden päätyvän pian samaan jamaan kuin Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Kuten monet oikeistopoliitikot ympäri maailmaa, Abbott maalaa kauhukuvia, joissa päästöverot ja muut yritykset leikata kasvihuonekaasuja esitetään talouden tappajina.
Ja niin Australia löytää itsensä nykyisestä painajaisesta: maastopalot, tulvat ja myrskyt pahenevat, mutta maan poliittinen johto tunkee päätään yhä syvemmälle pensaaseen.
En tiedä vielä jäämmekö perheeni kanssa Australiaan vuosiksi vai vuosikymmeniksi, mutta lapsilleni myrskyt ja savuharsot ovat jo osa arkea. Kun katselimme uutisvirtaa maastopalojen sammutustöistä, esikoiseni näki kuvia hikisinä uurastavista palomiehistä.
KirjeenvaihtajatKirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
KirjeenvaihtajatKirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Sinua saattaa kiinnostaa myös:
Tänään ei kukaan vastaa Washingtonissa porottaa aurinko, ja kaupungin kuuluisat kirsikkapuut kukkivat täyttä päätä. Joka kulmalla on festareita, konsertteja ja umpeen pakattuja kahviloita. Naapuri…
Arktisen merijään kuusi vuosisataa Kanadan merialueella arktista merijäätä on ollut viime vuosikymmenet niukemmin kuin kuuteensataan vuoteen, paljastaa viime viikolla julkaistu tutkimus. "Pikku jääkauden" aikana…
Kirjeenvaihtajat
KirjeenvaihtajatKirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
