Teksti Fanny Malinen

Ja siinä sivussa maailma.

Pohjoislontoolaisen Friern Barnetin kaupunginosan kirjasto on pieni, punatiilinen rakennus. Talvi-iltana sen ikkunoista loistaa kutsuva, lämmin valo. Joulukuusikin on, ja käsinmaalattuja kylttejä, jotka toivottavat tervetulleeksi. Mutta hetkinen. Kaupunki sulki kirjaston jo huhtikuussa. Kuka sitä pyörittää?

Talonvaltaus kiellettiin Englannissa syyskuun alussa, ja kymmenistätuhansista tyhjien talojen asukkaista tuli yhtäkkiä rikollisia. Syksyn mittaan uudesta rikoksesta on tuomittu jopa vankeuteen. Laki koskee kuitenkin vain asuinhuoneistoja, ja niinpä syyskuun puolivälissä muutama nokkela valtaaja keksi asettua tyhjillään olevaan kirjastorakennukseen.

Kun kirjaston lakkauttamista puuhattiin keväällä, järjestivät paikalliset asukkaat mielenosoituksia ja keräsivät nimiä adressiin. Kuten tavallista, tämä ei auttanut: konservatiivivoittoinen kaupunginosan hallitus oli päättänyt, että julkisten palvelujen oli väistyttävä säästöjen tieltä. Kyseessä on maanlaajuinen trendi: Guardianin mukaan Britannian 4 612 kirjastosta oli tämän vuoden syyskuussa lakkautettu tai lakkautusuhan alla 270, ja ne ovat tietysti vain jäävuoren huippu koulujen, sairaaloiden ja muiden palveluiden rinnalla. Valtaajien, joista moni oli Occupy-aktiivi, avattua tilan naapuruston asukkaille oli kirjastoa puolustaneen liikkeen energia kuitenkin tallella.

Nyt, kolme kuukautta myöhemmin, yhden salin kokoinen kirjasto on täynnä elämää. Siellä järjestetään ohjelmaa Open Mic -illoista joogatunteihin ja lasten iltapäiväkerhoista Occupy-liikkeen kokouksiin – ja mikä tärkeintä, hyllyt ovat täynnä lahjoituksena saatuja kirjoja. Vapaaehtoiset kirjastotyöntekijät kirjaavat lainat vihkoihin ja kirjoittavat kuitit käsin. Lapsiperheet iloitsevat, kun kirjasto on taas kävelymatkan päässä. Iltaisin makuupussit otetaan esiin takahuoneesta, sillä valtaajat nukkuvat edelleen tilan lattialla.

Kaupunki ei kuitenkaan näe kirjaston uusia vapaaehtoisia tervetulleena työvoimana, vaan tunkeutujina. Ensi viikolla on oikeudenkäynti, jossa punnitaan barnetilaisten oikeus kirjastopalveluihin – tosin on hyvin mahdollista, että vaakakupissa painaa enemmän kaupungin omistusoikeus kiinteistöön, ja valtaajat saavat ryhtyä valmistautumaan häätöön. Kirjaston kuluista säästäminen kun ei riitä, vaan kaupunginosan hallituksen on määrä myydä koko tontti ensi vuoden aikana.

Kävi oikeudessa miten tahansa, vallatun kirjaston tarinassa on jo nyt näkyvissä monta onnellista lopputulemaa. Paikallinen leikkauksia vastustava liike on vahvistunut, ja kaupunginosa-aktiivit ovat ottaneet demokratian omiin käsiinsä sen sijaan, että olisivat alistuneet ennalta tehtyihin päätöksiin: päätökset kirjastossa tehdään konsensusperiaatteella. Lisäksi Euroopan laajuisen vastarinnan vieminen lähiöihin ja sen merkityksellisyyden osoittaminen ihmisten arjessa on Occupy-liikkeelle tärkeä seuraava askel.

Aktivismi on taas muutakin pitkiä kokouksia, joissa heilutetaan sormia. Friern Barnetin kirjastossa on samaa voimaa kuin Occupyn teltoissa oli vuosi sitten: tunnetta siitä, että tulevaisuuteen voi sittenkin vaikuttaa. Ja mistäpä olisi parempi aloittaa kuin kirjoista.