YleinenKirjoittanut shams tabrizi

Ollaan kavereita, jookos?

Lukuaika: 2 minuuttia

Ollaan kavereita, jookos?

KirjeenvaihtajatKirjeenvaihtajat

Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.

Teksti Shams Tabrizi

Israelin äänestäjät haluavat pääministerin, joka on hyvissä väleissä amerikkalaisten kanssa.

Barack Obama jatkaa Yhdysvaltain presidenttinä seuraavat neljä vuotta, mikä puhututtaa israelilaisia aivan yhtä paljon kuin amerikkalaisia. Yhdysvaltojen poliittisesta ja taloudellisesta tuesta riippuvainen Israel on syystäkin kiinnostunut siitä, kuka sen käytännössä ainoan liittolaisen ohjaksissa häärii.

Kuluneella viikolla israelilainen lehdistö on kilvan arvioinut, lisääkö Obama toisella kaudellaan painostustaan pääministeri Benjamin Netanjahua kohtaan. Kahden valtionpäämiehen näkemykset eivät ole viime vuosina kohdanneet etenkään Palestiinaa ja Iranin ydinohjelmaa koskevissa kysymyksissä, ja myös miesten henkilökohtaiset välit ovat melko nihkeät.

MAINOS. Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.

Presidentinvaaleissa ilmeisesti republikaaniehdokas Mitt Romneyn puolelle asettuneen Netanjahun asema Israelin tulevissa parlamenttivaaleissa voi olla hivenen kiusallinen.

Keskustelen Tel Avivissa asuvan Saran kanssa, joka äänesti vuoden 2009 parlamenttivaaleissa Knessetin suurinta puoluetta, keskustalaista Kadimaa. Vallan sai kuitenkin koalition avulla asemansa turvannut Netanjahun johtama Likud-puolue.

”Pidän Obamasta, koska hän on tiukka Netanjahulle ja yrittää painostaa tätä rauhanomaisempiin ratkaisuihin”, Sara sanoo.

Hän uskoo Obaman uudelleenvalinnan vaikuttavan israelilaisten äänestyskäyttäytymiseen ensi tammikuun vaaleissa. Sara toivoo Israelin saavan aktiivisemman pääministerin muutoksia kaihtavan Netanjahun tilalle.

”Israelilaiset tietävät, että tarvitsemme pääministerin, joka on hyvissä väleissä amerikkalaisten kanssa. Meillä ei ole varaa hukata ainutta liittolaistamme.”

Vasemmistolaiseksi itsensä luokittelevan Saran näkemykset amerikkalaisesta tuesta heijastavat ristiriitaa, johon törmään usein keskusteluissani paikallisten kanssa. Hänen mielestään Israelin sotakoneistoon käytetään liikaa rahaa, mikä näkyy koulutuksen ja peruspalveluiden verrattain heikossa tilassa. Samaan hengenvetoon hän kuitenkin painottaa, että vahva armeija on valtion säilymisen kannalta välttämätön, ja amerikkalainen rahoitus sen ylläpidossa ensiarvoisen tärkeää.

Yhdysvaltojen ja Israelin välinen pitkä ystävyyssuhde on kummallekin valtiolle poliittisesti merkittävä, mutta tärkeänä sitä pitävät myös yksittäiset israelilaiset. Turvallisuutensa puolesta pelkäävät kansalaiset ovat rauhallisempia kun tietävät läntisen suurvallan olevan heidän puolellaan. Omissa vaaleissaan he äänestävät siten, että aulis jättiläinen pysyy tyytyväisenä.

Nasaretissa tapaamani, San Franciscossa asunut palestiinalainen Ihab toteaa kuitenkin lakonisesti, ettei vallassa olevalla puolueella ole tilanteen kannalta mitään merkitystä sen paremmin Israelissa kuin Yhdysvalloissakaan.

”Demokraatti, republikaani, Likud, Kadima – mitä väliä? Kaikki panevat sinua perseeseen. Ainoa ero on, että toiset käyttävät öljyä liukasteenaan.”