YleinenKirjoittanut tuomas aivelo

Joen yli ei saa kulkea punaisessa vaatteessa

Lukuaika: 2 minuuttia

Joen yli ei saa kulkea punaisessa vaatteessa

KirjeenvaihtajatKirjeenvaihtajat

Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.

Teksti Tuomas Aivelo

Perinneuskomukset suojaavat ja uhkaavat luontoa.

Madagaskarin kulttuurille on tyypillistä perheiden ja vanhempien vahva läsnäolo. Perhe asuu yhdessä ja vanhempia kunnioitetaan, koska he ovat vanhempia ja viisaampia. Esi-isien läsnäolo saattaa olla hyvinkin konkreettista: muutaman vuoden välein jo kuolleet ovat juhlan keskipisteenä, kun heidät kaivetaan haudoista ja käärinliinat vaihdetaan.

Ulkomaalaisen tutkijan on hyvä tuntea paikalliset tabut eli fadyt. Fadyt kertovat mitä ei saa tehdä tai mihin ei saa mennä. Pääsääntöisesti ne ovat kieltoja, mutta muitakin käyttäytymisohjeita on. Osa fadyista on laajalle levinneitä: aiaita pidetään vaarallisena eläimenä, pahan onnen symbolina, joka pitää tappaa, jos se tulee lähelle ihmisasumusta (tai sen näkee jossain muualla), koska aiai tuo mukanaan kuoleman.

MAINOS. Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.

Suurin osa fadyista on kuitenkin hyvin paikallisia: perinteet kertovat missä kylän esi-isät asuvat tai missä eläimessä saattaa olla esi-isien henki.

Andasiben alueella indrejä pidetään esi-isien henkien asuinpaikkoina ja monilla muilla alueilla sifakat ovat pyhimpiä makeja. Pyhyys estää – pääsääntöisesti – näiden makien metsästämisen. Esi-isät voivat myös olla linnuissa tai linnut voivat olla metsänvartijoita, tärkeitä menestyksen takaajia. Hautausmaat ovat tietenkin pyhiä ja monet pienet metsälaikut ovatkin paikallisten suojelemia hautojen takia. Tietyt puut voivat olla pyhiä, kalliomuodostelmat tai vaikkapa lammet voivat olla henkien sijoja.

Malagassien suhtautuminen luontoon on kuitenkin hyvin suoraviivaista: metsän hakkaaminen ja polttaminen tai eri eläinten metsästäminen ei ole ongelma. Saaren alkuperäiset asukkaat olivat jo ennen eurooppalaista vaikutusta tuhota merkittävän osan saaren metsästä. Fadyt ovat olleet ainoita metsää ja luontoa suojaavia sääntöjä. (Metsälaki, joka kieltää metsän tuhoamisen, on ollut voimassa Madagaskarilla 1870-luvulta lähtien – tuon jälkeen noin kaksi kolmasosaa metsästä on tuhoutunut.)

Kaikki fadyt eivät liity esi-isiin. Joen yli ei saa kulkea punaisessa vaatteessa, koska siitä seuraa epäonnea. Jos eksyt metsässä ystäväsi, et saa huutaa hänen nimeään tai eksytte molemmat metsään. Perjantaisin ei syödä kananlihaa, koska siitä seuraa huono riisisato. Osassa taustalta löytyy järkevä selitys – nähtävästi krokotiilit pitävät erityisesti punaisesta väristä – mutta joissain tapauksissa kukaan ei muista, miten tietyt fadyt ovat syntyneet.

Fadyt ovat kuitenkin myös vauhdilla murenemassa: ihmisten liikkuessa enemmän paikalliset piirteet tuntuvat katoavan. Metsän kadotessa myös ”pyhiä” metsiä käytetään yhä enemmän, samoin kuin pyhiä eläimiä metsästetään enemmän. Uskomusten suojaavan voiman vähetessä kehitysyhteistyö on kääntynyt ekosysteemipalveluiden käyttämiseen suojelun motivaattorina: metsänsuojelu perustellaan talouden ja selviytymisen näkökulmasta.

Kaskeaminen on tyypillinen viljelysmaan uudistamismenetelmä. Usein tuli karkaa ja metsää palaa, kuten omalla linjastollani kävi.