Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Sonja Hyppänen
On vaikea ymmärtää ihmisten hinkua julmuuteen eläimiä kohtaan.
Olemme viidettä viikkoa merillä. Aikavyöhykkeet ja päivät seuraavat toisiaan. Ajan kulumisen ja matkan etenemisen huomaa lähinnä kellojen siirtämisestä.
Pitkin matkaa olemme kuulleet surullisia uutisia Färsaarilta, jossa vietimme alkusyksyn. Steve Irwinin ja Brigitte Bardot’n jätettyä saaret taakseen siellä on järjestetty kolme valaanpyyntiä, grindiä. Viimeisimmässä, marraskuun 22. päivän valasjahdissa, noin tuhat valasta oli menettää henkensä. Lopulta vain 81 valasta jäi pyytäjien saaliiksi.
Japanin valaanpyyntilaivasto ei ole vielä lähtenyt kohti Eteläistä jäämerta. Viime vuonna valaanpyyntilaivat jättivät rannat taakseen toinen päivä joulukuuta. Sitä edeltävinä vuosina laivasto on lähtenyt valaanpyyntiin viimeistään marraskuun puolessa välissä. Valaille tämä tietää hyvää. Mitä pidempään Japanin laivat pysyvät poissa Etelämantereen vesiltä, sitä vähemmän valaita ne ehtivät teoriassa pyytää.
Kansainvälinen valaanpyyntikomissio IWC on julistanut Etelämantereen ympäristön jo vuonna 1938 valaiden suojelualueeksi, jossa kaupallinen valaanpyynti on ollut siitä lähtien kiellettyä. Etelämantereen alue 60. leveyspiiriltä etelään on myös pyhitetty Suomenkin allekirjoittamassa Etelämantereen sopimuksessa vain rauhanomaiseen ja tieteelliseen käyttöön.
Onko älykkäiden olentojen murhaaminen niiden tutkimiseksi todella tarpeellista rauhanomaista tiedettä? On kyseenalaista, mitä tekemistä Japanin Institute of Cetacean Researchin (ICR) asettamalla tuhannen valaan tappokiintiöllä JARPA II tutkimusohjelmaa varten on tieteen kanssa, varsinkin kun saalis myydään kotimaassa.
Vuonna 2002 New York Times julkaisi avoimen kirjeen Japanin hallitukselle (PDF). Kirjeessä ryhmä tiedemiehiä ilmaisee huolensa Japanin valaanpyynnin motiiveista ja toteaa, ettei sen tutkimustyö täytä uskottavan tieteen tekemisen minimivaatimuksia.
Japani oikeuttaa valaanlihan myymisen ja tieteellisen valaanpyynnin vetoamalla International Convention for the Regulation of Whaling (ICRW) -sopimukseen. ICRW allekirjoitettiin vuonna 1964 tarjoamaan suojaa valaspopulaatioille ja sallimaan valaanpyyntiteollisuuden asianmukainen kehitys. Se myös sallii tiettyjen maiden, kuten Japanin, tappaa valaita tieteelliseen tutkimukseen valaiden suojelun nimissä. Sopimuksen mukaan tutkimuksen sivutuotteet, tässä tapauksessa valaiden ruhot, on prosessoitava. Kätevää.
Japanin valaanpyyntilaivaston toimien laillisuus ei ole täysin mustavalkoista. Laillisuudella ei ole kuitenkaan mitään tekemistä moraalin, etiikan tai myötätunnon kanssa. Tämä on tullut esille myös Suomessa sikatilojen arjen avauduttua kuvien myötä kerta toisensa jälkeen kansalle. On vaikea ymmärtää ihmisten hinkua julmuuteen eläimiä kohtaan, oli kyseessä voiton tavoittelu, tiede tai tottumukset perinteiden muodossa.
Merimatkamme lähenee loppuaan. Australia piileskelee vielä horisontin takana. Pian kiinnitymme Länsi-Australiaan Fremantleen ja tapaamme siellä aikaisemmin Euroopasta seilanneen Brigitte Bardot’n miehistöineen. Sea Shepherd -laivaston kolmas alus Bob Barker valmistautuu alkavaan Operation Divine Windiin Hobartissa Tasmaniassa. Jäämme odottamaan Japanin valaanpyyntilaivaston siirtoa.
