Teksti Fanny Malinen

Oikeudenmukaisuutta vaativa telttakylä nousi finanssimaailman ytimeen.

Lokakuun 15. päivän valtausliike, joka ottaa mallia sekä Espanjan Democracia Real Ya! -liikkeestä että New Yorkin Occupy Wall Streetistä, toi Lontoon finanssikeskukseen Cityyn tuhansia mielenosoittajia.

Tapahtumaa mainostettiin etukäteen nimellä ”Occupy London Stock Exchange”. Pörssin edustan aukio on kuitenkin yksityisomistuksessa, ja poliisi oli sulkenut sen lauantaina, joten valtaus jäi St. Paulin katedraalin edustalle. Rauhallisen lauantai-illan ainoa jännite syntyi poliisin yhtäkkiä rynnäköidessä muodostamaan rivistön puolustamaan kirkon pylväikköä. Seuraavana aamuna piispa kuitenkin kehotti poliisia poistumaan, sillä hän ei nähnyt rauhanomaisista mielenosoittajista olevan haittaa.

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä aukiolla oli noin sata telttaa, ja vielä maanantaiksikin leiriytymään jäi satoja ihmisiä. Poliisi sen kummemmin kuin kirkkokaan ei ole ottanut kantaa siihen, kuinka kauaksi aikaa mielenosoittajat saavat jäädä.

Lauantai-illan pimetessä St. Paulin katedraalin eteen nousi satakunta telttaa.

NatWestin pankkiautomaattien eteen perustettiin kierrätyspiste. Valtauksen ensimmäinen päivä keskittyi pitkälti infrastruktuurin kuten kierrätyksen, kenttäkeittiön ja sanitaation ympärille.

Enimmillään paikalla oli kolmesta neljään tuhatta ihmistä. Valtauksen asioista päätetään sekä suurissa yleiskokouksissa että työryhmissä.

Toimittajien lauma seurasi Julian Assangea, joka nousi portaille puhumaan.

Suunniteltu protesti oli esillä mediassa jo ennen viikonloppua, mutta lauantain mediahuomio oli taattu viimeistään, kun Julian Assange ilmestyi puhumaan St. Paulin portaille. “Se, mitä täällä tänään tapahtuu, on unelmien yhdistelmä, jota kohti ihmiset Kairosta Lontooseen ovat työskennellet. Tämä ei ole lain rikkomista – tämä on sen rakentamista”, Assange sanoi ihmismikrofonin välityksellä.

Lontoon valtaajien julistus myötäilee kansainvälisen liikkeen vaatimuksia rakenteellisista muutoksista kohti oikeudenmukaisempaa tulonjakoa ja maailmaa. Lisäksi siinä otetaan kantaa Britannian julkisen sektorin leikkauksiin ja ilmaistaan tuki marraskuuksi suunnitelluille opiskelijamielenosoitukselle ja julkisen sektorin lakolle.

Vaatimukset siitä, ettei kansalaisten tulisi maksaa pankkien kriisistä tai että maailmassa tarvitaan enemmän pääoman säätelyä, tuskin ovat kovin uusia. Uutta sen sijaan on, ettei liike ole nykyajan karnevaali, jossa ihmisille annetaan hetkeksi vapaus tehdä jotakin arjesta poikkeavaa, jotta nämä voisivat palata olemaan kuuliaisia kansalaisia. Valtaajat ovat varautuneet jäämään ja uhraamaan aikaansa työltään ja opiskeluiltaan, ja se on vahvuus, jolla liike saa äänensä kuuluviin.