Teksti Eva Nilsson

Eurobarometri kertoo, että eurooppalaiset kannattavat muun muassa kehitysapua.

Reilu viikko sitten Euroopan komissio julkaisi viimeisimmän eurobarometrin tulokset, joiden mukaan jopa yhdeksän kymmenestä eurooppalaisesta kannattaa kehitysapua, ja jopa 89 prosenttia vastaajista kokee kehitysavun olevan tärkeää tai erittäin tärkeää.

Ei ole sattumaa, että tulokset julkaistiin viikkoa ennen YK:n vuosituhattavoitehuippukokousta, joka päättyi keskiviikkona New Yorkissa. Huippukokouksen aikana Euroopan komissio tiedotti kanavoivansa miljardin verran lisärahaa vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi.

Miljardin euron lisärahoituksesta päätettiin jäsenmaiden keskuudessa käytyjen vaikeiden neuvottelujen jälkeen. Kyseessähän ei nimittäin ollut mikään uusi summa ”lisärahoitusta”, vaan vanhaa kierrätettyä rahaa Euroopan kehitysrahaston budjetista. Monet jäsenmaat olivat rahalupaukselle vastahakoisia, peläten nykyisen taloudellisen ilmapiirin olevan erityisen epäsuotuisa kehitysavun lisäysjulistuksille. Ja rahoituksesta uutisoitiin tietenkin hämäävästi ”uutena”.

Jäsenmaiden vastahakoisuudesta huolimatta komissio halusi kuitenkin kaikin keinoin pistää rahat EU:n nimissä likoon ja tuoda EU:lle lisätunnustusta suurena kehitysyhteistyötoimijana. Ja niinpä se hankki tempaukselle ”tilastollista” tukeakin.

Eurobarometrin selkeän strateginen ajoitus sai minut muistamaan taannoisen keskustelun, jonka kävin Luxemburgin eurobarometrissä työskentelevän henkilön kanssa.

En tiedä, olenko ollut harvojen joukossa naiiviudessani, mutta olen uskonut eurobarometriin vähän samalla tavalla kuin Tilastokeskuksen tutkimuksiin. Luulin kummankin olevan tilastotieteilijöille armaita periaatteita noudattavia yleistyksiä asioiden tiloista (kaikki tilastotieteen luennoilla tuskailleet muistavat nämä periaatteet akateemisin sanakukkasin relibialiteetti ja validiteetti).

Mutta olin täysin väärässä. Luxemburgin eurobarometriläinen nimittäin valaisi minua kertomalla, että eurobarometri on kaikkea muuta kuin ”neutraali” tilastollinen katsaus. Päinvastoin, se on komission eri osastojen tarkasti määrittelemä työkalu, jolla luodaan eurooppalaista identiteettiä, johdatellaan ihmisiä, puolustellaan politiikkaa ja houkutellaan mediaa.

Päätin tarkastella edellisen eurobarometrin kysymyksiä tältä pohjalta. Kysymysten joukosta löytyi muun muassa tämä:

Millä seuraavista Euroopan unionin politiikanaloista, taloudellisen avun lisäksi, koet olevan positiivinen vaikutus kehitysmaihin?

1. Ympäristö

2. Liikenne

3. Maatalous

4. Rauhan rakentaminen

5. Ilmastonmuutos

6. Muuttoliikkeet

7. Kauppa ja rahoitus

8. Energia

Aika mykistävää.

Kysymyksessähän on automaattisena taustaoletuksena, että EU:n taloudellisella avulla on positiivinen vaikutus kehitysmaihin, ja että niin on myös vähintään yhdellä toisella politiikan alalla. Lisäksi vaihtoehdoista puuttuu oleellisia aloja, kuten ulko- ja turvallisuuspolitiikka, joka on ilmeisesti korvattu ”Rauhan rakentamisella”. Ja voihan kysymyksestä vetää vaikka minkälaisia uuskolonialistisia johtopäätöksiä siitä, kuinka Euroopan unioni auttaa kehitysmaita.

Joka tapauksessa on selvää, ettei vastaajille anneta kovinkaan paljon muuta valinnanvaraa, kuin todeta, että EU:n kehitysapu on kyllä hieno juttu.

Tässä kohtaa EU:ia kannattava poliittinen realisti miettii, että mitä sitten, tällä tavallahan yhteiseurooppalaista identiteettiä juuri täytyy rakentaa, aivan kuten ollaan eurooppalaisia kansallisvaltioitakin luotu.

Niinpä niin, mutta tämä todistaa jälleen kerran, että eurooppalainen demokratia on täysin retuperällä. Kun poliittisia päätöksiä tuetaan johdattelevilla tilastoanalyyseillä, sen sijaan että niitä luotaisiin menetelmällisesti uskottavien tilastoanalyysien pohjalta, on poliitikoilla ja eurokraateilla kyllä menneet vellit ja jauhot pahasti sekaisin.

Eli jos minulta kysyttäisiin eurobarometrin tyyliin…

Uskotko sinä eurooppalaisena Euroopan unionin eurobarometriin?

1. Erittäin paljon

2. Paljon

3. Vähän

4. En ollenkaan

5. EOS

6. Joku muu, mikä?

….valitsisin viimeisen vaihtoehdon ja vastaisin, että poliittisena työkaluna paljon – sen menestyksestä kuitenkin hyvin skeptisenä, tilastollisena työkaluna vähän.

Vastaukseni varmasti hylättäisiin, koska sitä olisi liian vaikea koodata mihinkään tilasto-ohjelmiston tunnistamaan kategoriaan.