Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Jenni Jarventaus
Amerikan uusi poliittinen liike haluaa kaiken, mutta ei halua maksaa mistään.
Torstai 15. huhtikuuta oli päivä, jolloin amerikkalaisten tuli palauttaa tuloveroilmoituksensa. Se oli myös päivä, jona veroja vastustavan tea party -liikkeen kannattajat järjestivät 1 500 protestia ympäri Yhdysvaltoja.
Täällä Washingtonissa oli tarkoitus olla niistä suurin, mutta paikalle saapui arviolta vain muutama tuhat teekutsulaista. Pääkaupungissa, joka näkee harva se päivä kymmenientuhansien mielenosoituksia, kyseessä oli siis vain pieni myrsky teekupissa (anteeksi).
Ne teekutsulaiset, jotka Washingtoniin olivat saapuneet, erottuivat kuitenkin katukuvasta. Valtaviin t-paitoihin, vyölaukkuihin ja Amerikan värejä toistaviin lippalakkeihin sonnustautuneet protestoijat kantoivat bannereissa ja lipuissa liikkeen tunnuslauseita: Don’t tread on me ja Taxed Enough Already. Joukko oli 95-prosenttisesti valkoihoista ja näytti olevan kotoisin siitä pikaruokaloiden ja valtateiden raiskaamasta osasta Amerikkaa, missä ihmiset ja autot kasvavat karmeisiin mittasuhteisiin ja missä kirkkoja on enemmän kuin asuintaloja.
Niin eksoottisilta kuin teekutsulaiset näyttivätkin Washingtonin kaduilla, heistä on tullut voimakas tekijä Yhdysvaltain politiikassa. Liike lainaa nimensä vuonna 1773 Bostonissa tapahtuneesta ”teekapinasta”, jossa amerikkalaiset heittivät brittiläisten teelastin mereen, pohjustaen näin amerikkalaisten itsenäistymistaistelua Isosta Britanniasta. (Vasemmistolaiset tuppaavat sen sijaan kutsua liikkeen jäseniä tittelillä tea bagger, joka viittaa erääseen kivekset ja suuseksin yhdistävään aktiin.)
Keitä nämä teekutsulaiset sitten ovat? Joukko on niin kirjava, että sitä on vasta reilun vuoden voinut kutsua varsinaiseksi liikkeeksi. Sen riveissä on äärilibertaareja, jotka haluavat lakkauttaa verot kokonaan, asehulluja, uskovaisia, maahanmuuton vastustajia, salaliittoteoreetikkoja ja rasisteja, joiden mukaan presidentti Obama on Keniassa syntynyt muslimi, jonka tarkoitus on alistaa Amerikka ulkomaiden ikeen alle. Tätä sekalaista joukkoa yhdistää lähinnä vainoharha ja inho valtionhallintoa kohtaan.
Liike mietityttää parhaillaan amerikkalaispoliitikkoja, koska vaikka sen jäsenet äänestävät voittopuolisesti oikeistoa, republikaanitkaan eivät ole turvassa kritiikiltä. Teekutsulaiset ovat kyllästyneitä amerikkalaispoliitikkoihin kautta linjan, lukuun ottamatta Alaskan entistä kuvernööriä Sarah Palinia ja Minnesotan kongressiedustaja Michele Bachmannia, jotka ovat nousseet liikkeen pin up -tytöiksi. Fox-kanavan maaninen kommentaattori Glenn Beck on puolestaan heidän rakas isähahmonsa.
Ja mitä liike oikein haluaa? Pienemmän hallinnon, vähemmän veroja ja vähemmän valtiovallan puuttumista asioihinsa, suunnilleen tässä järjestyksessä. Kaikki ihan ymmärrettäviä tavoitteita, mutta teekutsulaisilla ei ole ehdottaa mitään uusia saati sitten realistisia tapoja niiden saavuttamiseksi. Sen sijaan he haukkuvat Obamaa sosialistiksi, Hitleriksi, puhemies Maoksi ja Obama bin Ladeniksi – mielikuvituksekkaita mutta irrationaalisia vertauksia, jotka eivät vie keskustelua millään tavoin eteenpäin.
Kuten Yhdysvaltain politiikassa usein, ongelma teekutsuliikkeen kanssa on, että se perustuu tietämättömyyteen ja vääriin olettamuksiin rahan, vallan ja vastuun jakautumisesta amerikkalaisessa yhteiskunnassa. Liike hokee mielellään lukua 47 prosenttia, eli sitä osaa amerikkalaisista, jotka eivät maksaneet kuluneena vuonna veroja ollenkaan. Tämä on teekutsulaisten mielestä suuri vääryys – siitä huolimatta, että kyseiset 47 prosenttia amerikkalaisista ovat niin köyhiä, että heidän verohelpotuksensa ovat suurempia kuin verotaakkansa. Tyhjästä on paha nyhjäistä.
Samaan aikaan tuore tutkimus osoittaa, että teekutsuliikkeen kannattajat ovat varakkaampia kuin keskivertoamerikkalainen. Viidennes heistä tienaa yli 100 000 dollaria vuodessa eli reippaasti tuplat enemmän kuin keskivertopulliainen. Vaikka kyseiset keski-ikäiset herrat (valtaosa liikkeestä on yli 45-vuotiaita miehiä) tykkäävät raivota ”epäreilusta” verotaakasta, he maksavat tällä hetkellä vähemmän veroja kuin vuosikausiin. Lisäksi amerikkalaisten verotaakka on edelleen matala ja varakkaimpien amerikkalaisten veroprosentti merkittävän alhainen verrattuna muihin teollistuneihin maihin.
Täydellisessä maailmassa meistä kukaan ei tietysti maksaisi mitään veroja, ja koulut, tiet, viemäriverkostot ja muut sivistyksen merkit kustantaisivat jollain kumman tavalla itse itsensä. Teekutsulaisten täydellisessä maailmassa kaikki puolustaisivat itseään kantamalla aseita ja eläisivät täydellisen itsenäistä elämää muusta yhteiskunnasta. (Samassa skenaariossa mustat, naiset ja seksuaalisten vähemmistöjen edustajat ”tietäisivät paikkansa” eli eivät uhkaisi valkoisten miesten hegemoniaa.)
Kuten tutkimukseen haastateltu liikkeen kannattaja, 62-vuotias kalifornialainen Jodine White ihastuttavan naiivisti ilmaisee, teekutsulaiset haluavat nauttia yhteiskunnan eduista kuten verorahoilla tuetusta vanhusten terveydenhuollosta ja (vaikkakin heikosta) sosiaaliturvasta, mutta eivät halua maksaa niistä mitään.
”Se on ristiriitaista, eikö totta? En tiedä mitä sanoa. Ehkä en halua pienempää valtionhallintoa. Kai haluan pienemmän valtionhallinnon sekä sosiaaliturvani. En ole miettinyt tätä siltä kannalta, että menettäisin asioita joita tarvitsen”, White ihmettelee.
Aivan. Minäkin haluan poneja, ilmapalloja ja jäätelöä kaikille – mutta mieluummin jonkun toisen maksamana. Löytyykö vapaaehtoisia?
