Teksti Kristiina Koivunen

Kaatopaikalle vaan, nehän näyttävät käsin tehdyiltä!

Islamilaisessa maailmassa vietetään nyt vuoden tärkeintä juhlaa, paastokuukausi ramadanin päättävää Eidiä.

Ramadanin aikana muslimit eivät saa syödä, juoda, polttaa tupakkaa tai harrastaa seksiä valoisan aikaan. Aiheesta voisi kirjoittaa paljonkin. Vaikka siitä, kuinka ärtyisiä kaikki ovat, kun päivät on oltava ilman vettä ja lämpötila esimerkiksi täällä Irakissa on lähempänä viittäkymmentä kuin neljääkymmentä astetta. Uskonnollisia sääntöjä uhmaavia veden naukkailijoita näkee siellä täällä.

Voisin kirjoittaa myös siitä, kuinka miellyttävä täysin savuton kaupunki on. Viikon aikana olen nähnyt yhden tupakoitsijan. Sekin ansaitsisi oman juttunsa, kuinka harvojen auki olevien ravintoloiden ikkunat on peitetty verhoilla, viinakaupat on suljettu kuukaudeksi ja tuoreen leivän löytäminen muuhun aikaan kuin aamukolmelta tai iltakuudelta vastaa arpajaisvoittoa.

Mutta keskityn vain yhteen aiheeseen, eli taateleihin, tarkemmin sanottuna taatelikoreihin. Irakin vientituloista lähes sata prosenttia koostuu öljystä, mutta sen ohella maalla on toinenkin vientituote, taatelit. Nämä kaksi tuotetta ilmeisesti ainoat asiat, joiden suhteen Irak on omavarainen. Ennen ensimmäistä Persianlahden sotaa vuonna 1990 Irak oli ainoa arabimaa, joka oli omavarainen elintarvikkeiden suhteen (sikäli kun Irakia voi kutsua arabimaaksi, sehän on federaatio, jossa asuu monia etnisiä ryhmiä).

Uskovat muslimit istuvat auringon laskiessa ruokapöydässä odottamassa rukouskutsun kajahtamista moskeijasta. Se on merkki siitä, että saa syödä. Ensimmäiseksi kulautetaan lasillinen vettä, seuraavaksi syödään tuore taateli. Taateleita kuluu paljon ramadanin aikana, kuten myös baklavaa ja muita leivoksia, rasvassa paistettuja leipiä ja muuta vastaavaa. Muslimipaasto eroaa aika paljon eurooppalaisesta terveyspaastosta.

Tuoreita taateleita basaarissa.

Basaari on pullollaan taateleita. Kurdistanissa niitä kasvaa vain parilla paikkakunnalla, Khanaqeenissa ja Tuz Khurmatussa. Useimmat taatelit tulevat etelän Basrasta. Pakettiautojen lavalla, pakattuna bambusta tehtyihin kaksivärisiin koreihin.

Saddam Hussein tuhosi koko Irakin Kurdistanin maaseudun, yli neljätuhatta kylää. Asukkaat pakotettiin muuttamaan kaupunkeihin ja he unohtivat nopeasti perinteiset taidot. Nykyään lähes kaikki elintarvikkeet tuodaan tänne ulkomailta, pääasiassa Iranista ja Turkista.

Taatelipalmuja Tuz Khurmatussa. Kuva on otettu liikkuvasta autosta.

Kaikkien perinteisten tavaroiden tuhotutuminen hetkessä johti ulkomaalaisen silmissä käsittämättömältä tuntuvaan oman kulttuurin väheksymiseen. Itse tehtyjä tavaroita pidetään takapajuisina. Modernissa kulutusyhteiskunnassa käytetään tavaroiden säilyttämiseen Kiinassa tehtyjä muovikoreja eikä koreja, jotka on ilmiselvästi tehty itse.

Etelän arabit eivät ole tajunneet tätä. He myyvät edelleen taatelinsa vanhanaikaisissa koreissa. Tyhjinä niistä tulee ongelmajätettä, jota ihmiset ostavat grillien polttoaineeksi lähtiessään piknikille. Eurolla saa kolme halkaisijaltaan noin puolen metrin kokoista koria. Tavarataloista koreja saa ilmaiseksi, henkilökunta on tyytyväinen, kun on vähemmän roudattavaa roskikseen.

Irakissa asuvan roskisdyykkarin löytöjä.