Teksti Satu Taskinen

Ruokakauppojen valintakriteereitä.

Oli paljon mielenkiintoista kerrottavaa, kun mies tuli sunnuntaina keikan jälkeen töistä kotiin. Olin nimittäin ollut monta päivää peräkkäin kipeä, mutta en suinkaan toimeton. Tai olin. Mutta vain yhden päivän ja ainoastaan ulkoisesti.

Ensimmäisen päivänä sairastin niin kuin kuuluu: maaten sängyssä tai sohvalla. Avasin television, nukuin, sammutin television. Kuuntelin radiota, luin kirjaa. Hengitin eteerisiä öljyjä. Selvitin päässäni monta töihin liittyvää asiaa… tai en selvittänyt, mutta märehdin. Ja kun päässä ei tullut valmista, aloinkin huomata sängyn pohjalta katsottuna kodissa monta likaista ja korjaamista vaativaa asiaa.

Niinpä toisen päivän iltaan mennessä olin käynyt läpi viikkoja odottaneet postit, sanomalehdet ja mainoslehtiset. Olin siivonnut työpöydän, poistanut jääkaapista homeisen porkkanan, kiillottanut eteisen peilin. Olin myös raportoinut myrskystä, joka yllätti ja täytti vedenpaisumuksella yhden teatterin sekä maanalaisen. Myrsky pysäytti liikenteen ja pyyhki ravintoloiden terassit mukanaan ja sen jälkeen uutisissa ilmoitettiin, että ”rännit on nyt puhdistettu”.

Kolmantena päivänä uskaltauduin ulos. Olin jo niin pitkästynyt, että pelkäsin muuttuvani lehmäksi, jos en liikkuisi. Oloni oli vielä vähän hutera, joten tein muistini tueksi kauppalistan.

Kotini ympäristössä on suuri määrä ruokakauppoja. Kuinka valita oikea? On aivan tavalliset ketjut ja kaksi halpisketjua. Sitten on peräti kaksi luomusupermarkettia, yksi torikauppa ja monta etnistä erikoisliikettä. Valitsin tavallisen ketjun kaupoista omasta mielestäni parhaimman. Se ei ollut lähin ja lähdin pyöräilemään. Varoin erityisen paljon liikennettä, koska ulkona vasta huomasin, kuinka hutera oloni tosiaankin vielä oli. Maailma oli kahden päivän paussin jälkeen muuttunut epätodelliseksi, ominaisuuksiltaan liukkaaksi ja pehmeäksi. Olin lähestymässä viikonlopun dramaturgista huippukohtaa sitä itse kuitenkaan vielä aavistamatta.

Kauppaan saavuttuani huomasin, että repun kännykkätasku oli auki. Tämä oli kuitenkin vasta alkusoittoa. Kännykkä löytyi sitten myöhemmin olohuoneesta. Samoin kaksi muistitikkua, jotka olin myös luullut kadottaneeni.

Kauppalistassa luki ensimmäisenä pastaa ja tomaattikastiketta. Löysin vaivattomasti oikean hyllyn ja huomasin, että kaikki luomupastatuotteet olivat alennuksessa. Mikä ilo! Melkein kuin koko maailmankaikkeus olisi sitä mieltä, että päätökseni valmistaa pastaa juuri sinä päivänä oli oikea.

Valitsin puoli kiloa spiraaleja ja kurotuin tomaattikastikkeeseen. Luomukastikkeet olivat puoli euroa kalliimpia kuin toiset. Mutta aina kun näen tomaattisäilykkeitä, minulle tulee mieleen Elina Hirvosen raportti Espanjan tomaattiviljelmistä, joten valitsin luomupullot hinnasta huolimatta. Ensimmäisen pullon kohdalla kaikki meni tavallisesti ja hyvin, mutta toisen pullon kohdalla se sitten tapahtui: pääsin seuraamaan, miltä näyttää, kun metalliritilällä kaulan korkeudella levännyt puolen litran lasinen tomaattikastikepullo horjahtaa paikoiltaan, kääntyy hidastunein liikkein kyljelleen ja lentää ilmassa yli metrin ennen kuin räjähtää jalkojeni väliin kaupan lattialle. On hämmästyttävää, kuinka pitkälle eri suuntiin tomaattikastike voikaan levitä.

Ja mitä teki kaupan henkilökunta? Odotin kiinnostuneena ja punaisena, mitä tapahtuisi seuraavaksi. Olin tulipunainen ja pyytelin anteeksi kaikilta, jotka olivat tulleet seuraamaan puuhiani. Myymälän työntekijät huutelivat toisesta päästä markettia, ettei minun pitäisi liikkua paikoiltani, apua oli tulossa. Puhuttiin radiopuhelimiin, käynnistettiin puhdistuslaitteita, tuotiin paikalle harjaa ja talouspaperia. Kaikki korjattiin käden käänteessä, ainoastaan housuni minun piti kotiin tultuani pestä itse. En edes joutunut maksamaan rikkomaani tuotetta. Onneksi en ollut pilannut kenenkään toisen asiakkaan vaatteita. He eivät varmasti olisi olleet niin ymmärtäväisiä.

Mies kysyi kotona, aionko minä ikään kuin testata kaikki lähistöllä olevat ruokakaupat. Minulle oli nimittäin käynyt lähes samalla tavalla luomusupermarketissa muutama viikko aikaisemmin. Pidin miehen ideaa hyvänä. Kun tähän mennessä olen valinnut ruokakaupan sen perusteella, millaiset luomuruokavalikoimat ja tunnelma niissä on, aion tästä lähtien ottaa valintakriteeriksi henkilökunnan suhtautumisen tavaroita villisti rikkovaan asiakkaaseen. Myös olutpullo on kovalle kaupan lattialle pamahtaessaan hyvin spektakulääri. Kokeilkaa vaikka.