Teksti Kristiina Koivunen

Zeynep Jalalian ja Rahim Rashti ovat hengenvaarassa.

Kansainvälinen yhteisö näyttää olevan yksimielinen siitä, että iranilaiset kärsivät islamistihalllinnon alaisuudessa ja tarvitsevat apua siitä vapautumiseen. Käytännössä vaan ei tapahdu mitään. Fifin bloggari Eva Nilsson kirjoitti maaliskuussa, kuinka EU tarjoaa Iraniin sanahelinää.

Huonojen uutisten tulva Iranista jatkuu. Toukokuun yhdeksäntenä päivänä koko maailma hätkähti, kun viisi poliitikkoa hirtettiin Evinin vankilassa Teheranissa.

Viiden toukokuussa teloitetun iranilaisen poliitikon muistotilaisuuksia pidettiin eri puolilla maailmaa 40 päivää heidän kuolemansa jälkeen. Nämä kuvat ovat Erbilistä, Iranin Kurdistanista. Kuvat: Kristiina Koivunen.

En pidä termistä ihmisoikeusaktivisti (tai muu aktivisti) tai mielipidevanki, kun puhutaan Iranin ja Turkin tapaisista maista. Asioista on puhuttava niiden oikeilla nimillä. Näiden maiden vankilat pursuvat oppositiopoliitikkoja. Kyse ei ole (pelkästään) mielipiteen vapaudesta, vaan näiden maiden hallintotapa on laittaa osa poliitikoista telkien taakse.

Uusia hirttäjäisiä lienee tulossa Iraniin pikapuoliin. Viisitoista poliittista vankia (siis poliitikkoa) on hirttämislistan kärjessä.

Heistä suurimmassa vaarassa on 27-vuotias kurdinainen Zeynep Jalalian. Hänen asianajajiaan on estetty hoitamasta Zeynepin asiaa sen jälkeen kun hänen paperinsa lähetettiin Execution Institute -nimiseen paikkaan. Zeynepin kuolemantuomio annettiin viime syksynä oikeudenkäynnissä, joka kesti viisi minuuttia. Iranin korkein oikeus on vahvistanut tuomion.

Zeypepin perhe ei ole saanut olla yhteydessä häneen tuomion julistamisen jälkeen. Heinäkuun alussa Zeynep siirrettiin toiseen vankilaan, kukaan ei tiedä hänen olinpaikkaansa. Iranilaiset tiedotusvälineet vaikenevat hänestä, vaikka ne kertovat muista poliittisista vangeista. Kaikki nämä ovat iranilaisen etiketin mukaisia merkkejä siitä, että pian köyttä aletaan sovittaa Zeynepin kaulaan.

Mahabadin kaupungissa elokuun alussa vangitun 57-vuotiaan Rahim Rashin tilanne on myös vakava. Hän aloitti nälkälakon heti vangitsemisensa jälkeen. Vastavetona viranomaiset siirsivät hänen tavallisesta vankilasta Pasdaranin, eli armeijan erikoisjoukkojen, vankilaan Urmien kaupunkiin. Myöskään Rahim Rashin perhe ei ole päässyt tapaamaan häntä.

Rahim Rashi ei ole poliitikko vaan aktivisti. Hän on toiminut erityisesti Iranin vakavan huumeongelman parissa.

Huumeet ovat suuri ongelma Iranin Kurdistanissa. Monien mielestä huumeiden helppo saatavuus on yksi keino, jolla Iranin hallitus yrittää nujertaa kurdit. Farsinkielisillä alueilla huumeita ei ole yhtä paljon liikkeellä. Yleisin Iranissa käytettävä huume on oopiumi.

”Ennen sanottiin, että jokaisella Iranin kurdinuorella on kalashnikov, mutta nykyään he puuhailevat huumeruiskujen parissa”, eräs Irakissa asuva iranilainen pakolainen kertoo ja jatkaa:

”Iranin Kurdistanissa joka perheessä on yksi tai kaksi narkomaania. Vanhemmat ovat hyvin huolissaan lastensa puolesta.”

Iranin Vihreän Liikkeen toiminta on vähentynyt viime kesän mielenosoitusten jälkeen, mutta se kehittää koko ajan uusia toimintamuotoja. Parhaillaan liikkeen kannattajat keräävät allekirjoituksia vetoomukseen naisten aseman parantamisesta. Tavoitteena on saada kokoon miljoona nimeä.

Liikkeen tunnusväri vihreä ei viittaa ympäristöasioihin, vaan islamin pyhään väriin eli vihreään.

Nämä poliittiset vangit voidaan hirttää milloin tahansa:

Zeynep Jalalian, Habibollah Latifi, Sherko Maarefi, Rostam Arkia, Hasan Talei, Rashid Akhkandi, Hoseyn Khzri, Mostafa Salimi, Anvar Rostami, Iraj Mohammadi, Mohammad Amin Abdollahi, Qader Mohammad Zadeh, Aziz Mohammad Zadeh, Sami Hoseyni, Habibollah Golparipour.