Teksti Kristiina Koivunen

Irakin Kurdistan muuttuu autiomaaksi

Kun palasin Suomesta marraskuun lopussa Kurdistaniin, aurinko paistoi kesäisen lämpimästi. Ja paistaa edelleen nyt joulukuun alussa. Lämpötila on suomalaisittain katsottuna mukavat 25 astetta.

Kurdilaisittain katsottuna on epämukavan lämmintä, sillä lyhyen talven aikana pitäisi tulla koko vuoden sateet. Eikä niistä ole näkynyt vielä vilaustakaan.

Maanantaina 29.11. Kurdistanin moskeijoissa järjestettiin suuria rukoustilaisuuksia. Kurdit pyysivät Allahilta sadetta. Muutakin olisi syytä tehdä, sillä Irakin Kurdistan uhkaa muuttua autiomaaksi. Etelä- ja Keski-Irak sekä naapurimaa Saudi-Arabia ovat hiekkaerämaata. Etelä-Kurdistan on rajavyöhykettä autiomaan ja vuoriston välillä. Sen luonto on haavoittuvaista.

Jokainen kokee ongelman täällä omakohtaisesti kun hiekkamyrsky iskee. Hengityssuojaimet, eli leikkaussalimaskit, ovat silloin tarpeen sekä ulkona että sisätiloissa. Toissa kesänä näitä päiviä oli pari kertaa viikossa. Viime kesä oli helpompi, sillä keväällä satoi normaaliin tapaan. Ensi kesästä näyttää taas tulevan vaikea.

Kuivunut joen uoma Daquqissa. Kuva on otettu keväällä 2009. Kurdistanissa on yleensä keväisin vihreää.

Silti ilmastonmuutos ja ympäristönsuojelu ovat autiomaan laidalla asuvalle kansalle tuntemattomia asioita. Kurdit tuhlaavat vettä huoletta, sitä käytetään täällä henkeä kohden paljon enemmän kuin Euroopassa. Hollantilaiset käyttävät vetä 213 litraa henkeä kohden vuorokaudessa, Irakin kurdit 730 litraa. Luvut perustuvat Yaseen Ahmed Zanganan haastatteluun. Hän on Kurdistanin terveysministeriön alaisuudessa toimivan ympäristötoimiston johtaja.

Ongelma on moniulotteinen, sille on muitakin syitä kuin ilmastonmuutos, joka vähentää ennestäänkin kuivan Lähi-idän sademäärää entisestään.

1980-luvulla Saddam Husseinin hallinto tuhosi lähes koko Irakin Kurdistanin maaseudun. Asukkaat pakkosiirrettiin kaupunkeihin. He asettuivat niihin pysyvästi kun Kurdistan sai seuraavalla vuosikymmenellä autonomian, mutta kärsi sisällissodan kourissa. Muutto kaupunkeihin tapahtui kaaottisissa oloissa, suunnittelematta sen enempää vesihuoltoa kuin muitakaan asioita. Seurauksena on ollut mm. pohjaveden tason dramaattinen lasku. Kurdistanin autonomisen alueen pääkaupungissa Erbilissä tehdään 300 metriä syviä porakaivoja. Etelässä sijaitsevassa Kalarissa riittää pohjavettä vain 20 vuodeksi.

Sodat ovat pahentaneet ympäristön tilannetta. Irakissa on aina ollut joku sota 1970-luvun alusta lähtien. Silloin käytiin taisteluja Irakin armeijan ja Mullah Mustafa Barzanin johtamien peshmergojen välillä, vuosikymmenen lopulla taistelut kurdeja vastaan siirtyivät tänne Sulaymanian alueelle. Armeija poltti metsää kaikkialla missä se uskoi kurditaistelijoiden piileskelevän.

1980-luvulla oli Irakin ja Iranin välinen sota. Sen aikana Etelä-Irakissa sijaitsevassa Basrassa kaadettiin miljoona taatelipalmua. 1990 oli Kuwaitin miehitys ja seuraavana vuonna ensimmäinen Persianlahden sota. Sen jälkeen oli melko rauhallinen kausi vuoteen 2003 asti, mutta irakilaiset käpristelivät kansainvälisen kauppasaarron alla. He eivät voineet hyödyntää maan valtavia öljyvaroja, vaan hakkasivat jäljellä olevat metsät polttopuiksi.

Seitsemän vuotta sitten amerikkalaiset tulivat taas raskaine sotilasajoneuvoineen. Ne jyräävät aavikoilla minne tahansa ja möyhentävät satoja vuosia liikkumattomina olleet tiiviit hiekkamassat irtonaisiksi. Kun myrskytuuli iskee, hiekka lähtee vapaasti liikkeelle.

Kurdistanissa pohditaan suurissa joissa olevien patojen ja voimaloiden purkamista, jotta kaikki kurdien käytössä oleva vesi voitaisiin käyttää maanviljelyyn ja kaupunkien tarpeisiin. Osa vedestä virtaa arabialueille Irakin hallituksen ja Kurdistanin aluehallituksen tekemän sopimuksen mukaisesti. Täällähän on öljyä riittävästi kaiken sähkön tuottamiseksi. Asukkaiden mielestä syytä huoleen ei siis ole. Heille ei ole tainnut tulla mieleen, että sateiden väheneminen vähentää myös jokien vesimäärää. Ensi kesänä se tarkoittaa sähköpulaa, kun voimaloilla on nykyistä vähemmän vettä.

Taivas on pilvetön kun lähden ulos. Levitän kasvoilleni aurinkorasvaa, jonka suojakerroin on 30. Naapurin rouva suihkuttaa kadulle talonsa eteen vettä vähentäökseen asuntoonsa tunkevan hiekkapölyn määrää. Pohdin sitä, että kun Barham Salih muodosti uuden hallituksen vuosi sitten, hän lakkautti ympäristöministeriön. Ympäristöasioista vastaa nyt pieni toimisto terveysministeriön alaisuudessa.

Haastattelin viime vuonna silloisen ympäristöministeriön teknistä johtajaa Mostafa Mohandia Kurdistanin vesitilanteesta. Haastattelun tiedot ovat edelleen ajankohtaisia.