Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Kristiina Koivunen
Kurdit ottavat retkievääksi joskus elävän lampaan.
Kurdikaupungit tyhjentyvät kevätperjantaisin, kun asukkaat lähtevät piknikille vuoristoon. (Perjantai on Irakissa viikon ainoa vapaapäivä.)
Kurdit rakastavat vuoriaan ja hyvää ruokaa, piknik on tapa yhdistää ne. Piknikit ovat juhlia, joihin he pukeutuvat juhlavaatteisiin. Evääksi saatetaan ottaa elävä lammas. Tai viskiä ja vesipiippu, sen mukaan onko seurana äiti ja isoäiti vai kavereita.
Minä olin aprillipäivänä piknikillä Qaradaghissa. Se on suosittu retkikohde Sulaymanian eteläpuolella.
Näitä vuoria Saddamin armeija ei pystynyt koskaan hallitsemaan, vaan ne olivat 1970-luvulta lähtien kurdien vapautusliikkeen PUK:n aluetta.
Pienen ryhmämme kokki on entinen sissi, joten hän tuntee alueen hyvin ja löysi mielle hyvän retkipaikan. Huomaa kassin näppärä säilytyspaikka!
Ruuaksi oli tuoretta kalaa avotulella valmistettuna. Nuotio tehtiin metsästä kerätyistä risuista.
Kalan ja leivän kanssa syötiin salaattia.
Keväisin luonto on kauneimmillaan, kun kesän kuumuus ei ole vielä lamaannuttanut kasveja. Tänä keväänä on satanut useita kertoja, joten kaikkialla on vihreää. Metsissä kasvaa villejä tulppaaneja ja unikkoja ja monia muita kukkia.
Kurdit rakastavat upeaa luontoaan, mutta suojelevatko he sitä? Eivät todellakaan! Piknik-paikat ja tienvierustat ovat täynnä muovipulloja ja muita roskia. Ja se on pieni ongelma verrattuna siihen, että pohjaveden taso on laskenut joissakin kaupungeissa useita kymmeniä metrejä tällä vuosikymmenellä ja aavikko etenee. Kun kirjoitan tätä Kalarissa, ilma on täynnä hiekkapölyä. Tuulee taas Saudi-Arabian suunnasta.
Kurdin kielessä on tuskin olemassa sanoja ”ilmastonmuutos”, ”Kioton sopimus” tai ”luonnonsuojelualue”.
