Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Kristiina Koivunen
Irakissa muuttoilmoitus on perusteellinen. Se tehdään poliisilaitoksella.
Anna Palmenin joulukuinen blogikirjoitus Israelin lentoaseman turvatarkastuksen perusteellisuudesta tuli mieleen, kun tein täällä muuttoilmoituksen. Lähi-idässä osataan tarvittaessa olla huolellisia. Muutin Kalarista Sulaymaniaan maaliskuussa.
Irakin Kurdistaniin muuttavan henkilön ei tarvitse pelätä, että asunnonvälittäjä huijaisi. Vuokrasopimukset tulevat voimaan vasta kun ne on hyväksytty poliisiasemalla. Poliiseja ei kiinnosta vuokran suuruus, vaan se ketä heidän alueellaan asuu. Eikä tässä tyydytä pintapuolisiin tietoihin. Muuttohaastattelussa kysytään tavanomaisten nimen, syntymäajan ja ammatin lisäksi myös vanhempien, puolison, lasten ja sisarusten ammatit ja työpaikat – sekä kaikkien enojen ja setien nimet, ammatit, työnantajat ja siviilisääty.
Suomessa on kaavakkeita, joihin on ruksattava vaihtoehto ”mies” tai ”nainen”. Täällä ei tyydytä näin ylimalkaisiin tietoihin. Poliisi kirjasi tarkasti ylös pituuteni, painoni, hiusten ja silmien värin, veriryhmän, kengännumeron ja vyötärön ympäryksen. Sitten käytiin läpi harrastukseni, koulutukseni ja työpaikat Irakissa. Pojastani ei riittänyt nimi, vaan kysyttiin myös opiskelupaikka, tiedekunta ja monesko opiskeluvuosi on menossa.
Poliisi kysyi milloin olen mennyt naimisiin. Sen sijaan kaavakkeesta ei löytynyt kohtaa sille, milloin olen eronnut. Ilmeisesti tälläinen kysymys on irrelevantti.
Haastatteluun upposi runsaasti aikaa, vaikka suomalainen perheeni on pieni täkäläisiin verrattuna (ja enot ja sedät ovat onneksi eläkkeellä). Kurdeilla setiä, vaimoja ja lapsia on yleensä roppakaupalla. Kun haastattelu oli ohi, poliisi otti minusta kuvan kamerallaan, joka oli kytketty usb-kaapelilla hänen tietokoneeseensa. Irakissa ei ole henkilötunnuksia, vaan ihmiset tunnistetaan valokuvien perusteella. Niitä kannattaa olla aina pari kappaletta lompakossa, sillä jokaisessa lomakkeessa on paikka valokuvalle.
Haastattelijani oli tietenkin naispoliiisi. Poliisiasemilla ja maanteiden check pointeilla naiset eivät koskaan asioi miespuolisten virkailijoiden kanssa. Miehet kuitenkin seurasivat haastatteluani etäämmältä ja tapasin myös poliisiaseman päällikön. Kaikki olivat äärimmäisen kohteliaita ja toivoivat, että kurdin kielen taitoni kohentuisi nopeasti. Sain lähtiessäni poliisiaseman puhelinnumeron. ”If you need anything, just call us.”
Kurdibyrokratiasta voisi mainita esimerkkinä sen, että työsopimukset on vahvistettava notaarilla. Oikeustalolla ei hyväksytty tulkiksi työnantajan edustajaa. Oleskelulupahakemukseen kuuluu mm. aids-testi.
Kurdistanin autonomisella alueella oleskeluluvan joutuvat hakemaan ulkomaalaisten lisäksi myös ne Irakin kansalaiset, jotka ovat kotoisin kurdialueen ulkopuolelta. Ja Bagdadista muuttavan sunniarabin harrastukset ja enojen ammatit eivät olekaan niin irrelevantteja asioita kuin eurooppalaisen yliopisto-opettajan kohdalla.
