Teksti Tuuli Hakulinen

Pietarin ruuhkista selviää, kun osaa valita välineensä.

Pietarin liikenteen määrästä saa hyvän käsityksen kuvittelemalla kaikki Suomen autot Helsinkiin. Yksityisautoilu on räjähtänyt käsiin elintason noustessa 2000-luvulla, ja se lisääntyy edelleen joka päivä kymmenien rajan yli kuljetettujen henkilöautojen päätyessä pietarilaisille kuluttajille.

Ruuhkat ovat jo nyt valtavat. Arkipäivisin keskustassa etenee nopeammin kävellen kuin autolla.

Ihmettelen yksityisautoilun suosiota kaupungissa, jossa liikkuminen julkisilla on sekä edullista että joustavaa. Kaupungin julkinen liikenne – bussit, johdinautot, metro ja raitiovaunut – maksavat 0,5 euroa matka. Perinteistä joukkoliikennetarjontaa laajentavat yksityiset marshrutkat eli ”marsut”, sekä tietenkin enemmän ja vähemmän pimeät taksit.

Pietarissa on lähes yhtä paljon autoja kuin koko Suomessa yhteensä.

Kuljettaja huoltaa bussia päätepysäkillä ennen aamun ensimmäistä vuoroa.

Bussi + metro -yhdistelmä on huomattavasti nopeampi tapa päästä keskustaan kuin henkilöauto.

Marshrutka eli ”reittitaksi” (marshrutnoje taksi) vauhdissa. Marshrutka lyhenee suomalaisten puheissa ”marsuksi”.

Metroasemalta Lounais-Pietarin lähiöihin liikennöiviin marshrutkiin on jonoa.

Kaupungin julkisissa liikennevälineissa eläkeläiset ja koululaiset saavat edelleen alennusta kuukausilipun hinnasta.

Oranssiliivinen konduktööri myy lippuja raitiovaunussa. Raitiovaunuja ollaan poistamassa keskustasta muun liikenteen tieltä pois.

Pimeän taksin voi pyydystää tien poskesta kättä heiluttamalla mihin aikaan vuorokautta hyvänsä.