Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Kristiina Koivunen
Kurdit uskovat presidentin pojan sekaantuneen asiaan.
Kaksi viikkoa sitten kirjoitin kahdesta sieppauksesta ja murhasta, jotka ovat kuohuttaneet Irakin Kurdistania. Kohu tapausten ympärillä jatkuu. Huomenna 4.6.2010 tulee kuluneeksi kuukausi toimittaja Sardasht Osmanin sieppauksesta, joten lisää julkisuutta on odotettavissa.
Toimittaja, englannin opiskelija Sardasht siepattiin 4. toukokuuta tiedekuntansa pihalla Salahadinin yliopistolla Kurdistanin pääkaupungissa Erbilissä. Hänen ruumiinsa löytyi kaksi päivää myöhemmin Mosulista, joka sijaitsee Kurdistanin autonomisen alueen ulkopuolella, monen tarkastuspisteen päässä Erbilistä.
Ennen kuolemaansa Sardasht oli kirjoittanut internetiin ivallisia juttuja Kurdistanin presidentin, KDP-puolueen johtajan Masoud Barzanin perheestä. Kaikki jäljet näyttävät johtavan KDP-puolueeseen (Kurdistan Democratic Party), jonka tiedotusvälineet ovat olleet varsin vaitonaisia murhasta. Kurdistanin vapaa lehdistö on sen sijaan suorastaan mässäillyt aiheella.
Salahadinin yliopiston opiskelijat ovat järjestäneet useita mielenosoituksia. He aloittivat myös luentolakon heti murhan jälkeen. Lukukausi oli kuitenkin lopuillaan, joten käytännössä se ei paljoa näkynyt.
Ulkomailla toimittajan murha on saanut enemmän huomiota kuin juuri mikään muu kurdeista kertova uutinen. Jopa äärioikeistolaisen American Enterprise Instituten tutkija Michael Rubin laittoi internetiin KDP:n teilaavan kirjoituksen. Perinteisesti KDP:n lähimmät liittolaiset ovat löytyneet näistä piireistä.
Kirjoitin edellisessä blogissani, että presidentti Barzanin poika Masrur Barzani on Kurdistanin turvallisuuspalvelu Asayshin (laajennettu tiedustelupalvelu, joka vastaa myös näkyvästä turvalllisuuden valvonnasta) johtaja. Tämä tieto oli väärä, Masrur on KDP:n tiedustelupalvelun Parastinin johtaja. Irak on agenttivaltio, jossa toimii lukuisten ulkomaisten tiedustelupalvelujen lisäksi monia kotimaisia järjestöjä, sillä kukaan ei luota kehenkään.
Erbilin poliisi ei näytä edistyneen murhatutkimuksissa, ja Masrur Barzani on joutunut altavastaajan asemaan. Kunnes muuta osoitetaan, yleinen mielipide pitää häntä ja Parastinia vastuussa Sardasht Osmanin sieppauksesta ja murhasta. KDP on vastannut tähän, että puolue on lavastettu näyttämään syylliseltä. Tuttu väite myös Anna Politkovskajan murhan yhteydessä. Ja kuten Venäjällä, täällä Kurdistanissakin väite voidaan osoittaa todeksi vain saamalla todellinen syyllinen kiinni ja oikeuden eteen. Mutta poliisilla ei näytä olevan mitään vihiä murhaajasta. Ainoa henkilö, joka on pidätetty, on yliopiston turvamies, joka ei tehnyt mitään kun opiskelija siepattiin hänen silmiensä edessä.
Toinen maata kuohuttanut sieppaus tapahtui täällä Sulaymaniassa kaksi päivää ennen toimittaja Sardashtin sieppausta. Varakkaan perheen 18-vuotias poika Muhamad Sheikh Tahir siepattiin lunnasrahojen takia. Poliisi pääsi heti sieppaajien jäljille, joskaan poliisin toimintaa ei voi pitää onnistuneena, sillä siepattu Muhamad kuoli. Poliisi selvitti kuitenkin syylliset alle 24 tunnissa ja etsintäkuulutti heidät saman tien. Kirjoitin kaksi viikkoa sitten, että useita heistä on tavoitettu. Nyt tiedotusvälineet kertovat kuitenkin, että vain yksi heistä on saatu kiinni.
Erbilissä ihmiset, etenkin toimittajat, pelkäävät turvallisuutensa puolesta. Sulaymanialaiset sen sijaan eivät koe oloaan uhatuksi, koska täällä Asayish selvitti sieppauksen nopeasti. Kidnappaajia ei ole tavoitettu. Mutta ihmiset tietävät, että jos nämä ihmiset uhkaavat heitä, he voivat soittaa poliisille ja sanoa, että täällä on terroristi, tulkaa hakemaan se pois.
Sen sijaan Kurdistania hallitseva KDP-puolue on joutunut yhä vaikeammaksi käyvään uskottavuuskriisiin sekä kotimailla että ulkomailla. Puolue hävisi viime maaliskuussa olleet parlamenttivaalit Kirkukissa, jonka kurdien aluehallitus haluaa liittää Kurdistaniin. Kannatuksen palauttaminen ei onnistu tilanteessa, jossa ihmiset pelkäävät KDP:tä.
Kun Sardashtin murhaa on setvitty julkisuudessa, Masrur Barzanin tekemiset ovat saaneet paljon huomiota. Vaikuttaa siltä, että KDP-puolueessa on menossa sisäinen valtataistelu ja kovaotteinen Masrur haalii itselleen enemmän valtaa. Lviv-lehden mukaan (jonka avustaja murhattu Sardasht Osman oli) Masrur on nimittänyt puolueen tärkeisiin tehtäviin omia suosikkejaan sillä aikaa kun hänen isänsä Masud Barzani ja serkkunsa, Kurdistanin entinen pääministeri Nechirvan Barzani ovat olleet keskittyneitä muihin asioihin.
Lviv-lehti julkaisi Sardasht Osmanin veljen Bakir Osmanin haastattelun. Virallisten ruumiinavaustietojen mukaan Sardasht kuoli kahteen laukaukseen, jotka oli ammuttu otsaan, eikä hänessä näkynyt jälkiä kidutuksesta. Bakirin mukaan Sardashtin käsissä ja naamassa oli jälkiä pahoinpitelystä, ja häntä oli ammuttu suuhun. Veljen mielestä se on selvä viesti, että hänen oli vaiettava.
Tiedotusvälineissä on verrattu Sardasht Osmanin murhaa kaksi vuotta sitten Kirkukissa sattuneeseen toimittajamurhaan, jota ei ole selvitetty. Nuori Soran Mama Hama, joka ammuttiin kotinsa edustalla, oli myös kritisoinut näkyvästi KDP-puoluetta mm. korruptiosta ja nepotismista. Jotkut ovat verranneet tilannetta jopa 1970-lukuun, jolloin useita toimittajia murhattin. Silloin Saddam Hussein oli juuri noussut valtaan Irakissa.
Ei sananvapauden taso täällä ole kuitenkaan niin huono kuin mitä tämän tapauksen valossa voisi ajatella. Ongelmana ei ole pelkästään se, että joistakin asioista ei näytä voivan kirjoittaa. Lehdet kyllä julkaisevat melkein mitä tahansa – tarkastamatta pitääkö asia paikkansa. Minua esimerkiksi haastateltiin vähän aikaa sitten, ja kun juttu ilmestyi, tulkkini sanoi, että toimittaja on liioitellut sanomisiani ja jutussa on muitakin virheitä. Ikäni oli esimerkiksi ilmoitettu yhdeksän vuotta liian suureksi. Toimittaja äänitti haastatteluni. Nyt minua on neuvottu ottamaan mukaan oma nauhuri, kun minua haastatellaan seuraavan kerran.
