Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Mirka Kartano
Australian luova luokka ammentaa inspiraatiota Suomen petoeläimistä ja Helsingistä.
Pimeässä illassa kiiluva keltainen mainostaulu varastaa ratikkamatkalla huomioni: ”People achieve more in Fin land”. Fin land (välilyönnillä kirjoitettuna) tarkoittaa tässä yhteydessä mitä ilmeisemmin sekä Suomea että ”talousmaata”, sillä mainostajana on Australian johtava talouslehti. Suomeen viittaavia merkkejä ja merkityksiä vilahtaa aina silloin tällöin Melbournen katukuvassa. Etenkin luova luokka ammentaa yhä enemmän mielikuvia arktisesta ja eksoottisesta Suomesta.
Jostain syystä melbournelaiset ovat erityisen ihastuneita Helsinkiin, ainakin nimenä. Onhan taannoin Flow-festivaalillakin vieraillut indiebändi Architecture in Helsinkikin kotoisin Melbournen alakulttuurien suosimasta Northcotesta. Helsingistä inspiraatiota on imenyt myös vaateteollisuus. Boheemista Fitzroyn-kaupunginosasta löytyy muun muassa Halsinky Project -putiikki, jonka nimi australialaisittain äännettynä muistuttaa erehdyttävästi maamme pääkaupunkia. Keskustan ostoskeskuksesta löytyy myös toinen australialainen designvaatemerkki Helsinki Bear.
Kuvitteelliset helsinkiläisjoukkueet kuvittavat australialaisten t-paitoja.
Ja mitä design tekee edellä, massatuotanto seuraa perässä. Tusinatuotannossa pääkaupunkiimme törmää miesten t-paidoissa, jotka esittelevät mitä erikoisimpia urheilujoukkueita. Törmäsin vaatekaupassa asioidessani Helsinki Wolverines -pelipaitaan, joka kantaa kunniaa ”Helsingin ahmojen” pikaluistelun maailmanmestaruudelle. Lehtimainoksesta puolestaan löytyi ”Helsingin sapeleiden” kannatuspaita, petoeläimellä varustettuna.
Samalla, kun australiaiset muokkaavat marginaaliryhmän suitsuttamaa Suomea markkinoiden tarpeeseen, myös suomalaiset merkkituotteet ovat pikku hiljaa löytämässä asiakaskuntansa. Vielä muutama vuosi sitten suomalaisia brändejä (Nokiaa lukuunottamatta) näkyi Melbournessa vain harvakseltaan. Nyt entisestään vaurastuva keskiluokka hamstraa design-kaupoista Marimekkoa ja Iittalaa ja sisustuslehdet hehkuttavat suomalaista suunnittelua. Taiteilijapiirien suosimilla asuinalueilla myös Muumi-kirjat ovat vallanneet viime kuukausina kirjakauppojen ikkunatilaa.
Vaikka monelle australialaiselle Suomi on yhä kohtalaisen tuntematon maa – se joku niistä Pohjoismaista – nuoremmalle polvelle se edustaa yhä useammin muotoilua, designia tai jotain niin kummallista, että se on jollain tavalla kiinnostavaa. Taidepiireissä tunnetaan Suomenlinnan taiteilijaresidenssi ja Aasian kautta Eurooppaan lentävät reppureissaajat haluavat yhä useammin stop overin Helsinkiin, tuohon kivan kuuloiseen kaupunkiin.
Tapaamani graafinen suunnittelija kertoi Suomen olevan nousussa, painottaen kuitenkin sanaa toistaiseksi. Melbournelaiset kun kiinnostuvat usein kuriositeeteista. Ajan kanssa Suomestakin tulee tavis, maa muiden joukossa. Nyt se on vielä pienen piirin helmi, jonka pienoista hypeä on välillä vaikeaa ymmärtää.
