Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Elina Aintila
Bogotá elää vilkasta metropoliarkea & pyöräilee sunnuntaisin.
Muutto muutaman sadantuhannen asukkaan suomalaiskaupungista Etelä-Amerikan neljänneksi suurimpaan metropoliin ruuhkatunteineen kaikkineen on luontoa ja rauhaa rakastavalle suomalaiselle aikamoinen elinympäristön muutos. Konkreettinen esimerkki tämänaamuisesta suihkuhetkestä: huuhdellessani samppoota hiuksista, huuhteluvesi valui suihkun lattialle mustanharmaana vanana. Tätä en muista ikinä tapahtuneen suomalaiskaupungissa vietetyn viikonlopun jälkeen.
Voin kertoa, että Bogotán kaduilla kävellessä hengittäminen ei todellakaan tunnu miltään miellyttävältä asialta. Päivittäisen myrkkyannoksen hengittäminen tekee vähintäänkin henkisesti pahaa puhtaaseen ilmaan tottuneelle olomuodolleni.
Liikennepäästöistään huolimatta Bogotá on kuitenkin monessa mielessä sekä eteläamerikkalainen että maailmanlaajuinen edelläkävijä kaupunkiliikenteen suunnittelussa. Liikennekaaos reilun seitsemän miljoonan asukkaan vilkkaasti liikennöimässä Bogotássa olisi huomattavasti katastrofaalisempi ilman kaupungin liikennekulttuuriin 1990-luvun lopulla tehtyjä merkittäviä muutoksia. Hengittäminen täällä saattaa tappaa hitaasti, mutta ainakin äkkikuoleman riski liikenteessä on hieman pienempi kuin aiempina vuosikymmeninä.
1990-luvun alussa kaupungin liikenne oli yhtä kaaosta, välillä liikenne oli niin pahasti ruuhkautunutta, että autot ajelivat jalkakäytäviä pitkin. Kolumbiassa kuoleekin vuosittain enemmän ihmisiä liikenteen kuin aseellisen konfliktin uhrina, edelleen näinä päivinä. Vuonna 1998 kaupungin pormestarilla Enrique Peñalosalla oli kuitenkin unelma ihmisille suunnitellusta kaupungista, jossa lasten tai aikuisten ei tarvitsisi pelätä kadulla kulkemista.
Vuosituhannen vaihteessa kaupungissa otettiin monia askeleita kohti turvallisempaa – ja ennen kaikkea – autottomampaa keskustaa. Yksi konkreettisimmista askeleista on ollut rajoittaa yksityisautoilun määrää: ruuhka-aikoina auton käyttöä rajoitetaan rekisterikilven viimeisen numeron mukaan. Liikenteen arvioidaan vähentyneen noin 40 prosentilla tämän säädöksen ansiosta.
Toinen merkittävä askel liikennekulttuurin parantamisessa on ollut nostaa julkisen liikenteen käyttöastetta helpottamalla julkisten liikennevälineiden käyttöä. Vuodesta 2000 kaupunkilaisten käytössä on ollut pikku-busetojen lisäksi koko keskustan alueen kattava TransMilenio-verkosto. Käytännössä TransMilenio-järjestelmä muistuttaa paljon metroa, vaikka liikennevälineenä onkin maan päällä, muun liikenteen tasolla kulkeva bussi. TransMilenio toimii ennaltamaksettavien matkalippujen ja yksistään TM-busseille varattujen kaistojen ansiosta erittäin tehokkaasti ja sutjakkaasti. TransMillenio-verkostoa laajennetaan edelleen ja rakenteilla on parhaillaankin parisenkymmentä uutta pysäkkiä.
Tällä hetkellä kaupungin katukuvaa rumentavat myös metrolinjan rakennustyöt. Bogotálaiset voivat huokaista helpotuksesta vuonna 2014, kun hässäkälle vihdoin tulee loppu.
Kolmas, aidoimmin kolumbialainen, kaupunkikulttuuri-innovaatio on katujen takaisinvaltaus pyöräilijöille ja jalankulkijoille kerran viikossa: joka sunnuntai Bogotá sulkee suurimmat autotiensä seitsemästä aamulla kahteen iltapäivällä kaupunkilaisten harrastuskäyttöön. Kadut täyttyvät rullaluistelijoista, pyöräilijöistä, sunnuntailenkkeilijöistä, koirankävelyttäjistä ja kokonaisista perheistä, jotka viettävät yhdessä ulkoilupäivää. Pormestari Hernando Duran Dusan esittelemää Ciclovía-sunnuntaita on vietetty jo vuodesta 1982, ja noista päivistä lähtien ciclovía-konsepti on levinnyt moniin muihin suurkaupunkeihin ympäri maailmaa.
Peñalosan tärkeimpiä agendoja oli palauttaa kaupunki kaupunkilaisille. Myös päivittäisen kaupunkipyöräilyn helpottaminen on siis otettu liikennesuunnittelussa huomioon. Näin kerrotaan myös tapahtuneen. Tosin niille keskustan alueille, joilla olen itse liikkunut, en välttämättä vielä uskaltaisi lähteä pyörän selässä. Parannus on todennäköisesti selkeimmin havaittavissa Bogotán syrjäisemmillä alueilla, joiden turvallisuuden parantamiseen Peñalosa erityisesti tähtäsi.
Peñalosalle jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden turvallisuus on tasa-arvoisuuden ja demokratian symboli. ”Se on osoitus siitä, että kansalainen, jolla on varaa ainoastaan muutaman kymmenen dollarin polkupyörään, on yhtä tärkeä kuin kansalainen, joka huristelee menemään kymmenien tuhansien dollarien arvoisella kulkupelillä.”
Kolumbian väitetään olevan suurten unelmien ja visionäärien maa. Positiivisesti yllättävä havainto Kolumbiasta on, että toiset visionäärit panevat välillä oikeasti tuulemaan
Lue enemmän Bogotán liikenteestä ja sen kestävästä kehityksestä täältä.
Bogotá: Building a Sustainable City -dokumenttipätkä ja enemmän Peñalosan visioista miehen omin sanoin Youtubessa: osa 1, osa 2 & osa 3.
”It is a right, unless we think that only those who have access to a car have a right to safe mobility.”
