Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Mirka Kartano
Parlamenttivaalien tasapeli muuttui jännitysnäytelmästä jahkailuksi.
Tätä kirjoittaessani australialaiset eivät edelleenkään tiedä kuka johtaa maata seuraavat kolme vuotta. Ainoa todellinen uutinen kuluneen viikon aikana on ollut, että vihreät ovat siirtymässä työväenpuolueen tukijoiksi. Eikä sekään sinänsä ollut uutinen. Alkaa jo hieman tympäistä. Ei sillä, että asia ei ole riittävän tärkeä pitempään pohtimiseen, mutta puolitoista viikkoa poliittista kädenvääntöä alkaa jo käydä psyykeelle. Mielipidemittausten mukaan enemmistö australialaisista kuitenkin kannattaa odottelua. Relax mate -asenne ulottuu yhteiskunnan jokaiseen lonkeroon.
Tasapeliin päättyneiden parlamenttivaalien ratkaisijanrooliin ovat nousseet kolme itsenäisen puolueen edustajaa sekä vaaleissa loistavasti pärjänneet vihreät, jotka ovat neuvotelleet viime päivät toistaiseksi vielä virkaa hoitavan pääministeri Julia Gillardin ja oppositiojohtaja Tony Abbotin kanssa hallituspohjasta. Se kumpi pääpuolueista saa taakseen enemmistön tuen pääsee muodostamaan hallituksen. Vihreät ovat ilmoittaneet siirtyvänsa Gillardin leiriin, mutta itsenäisten puolueiden herrakopla viela miettii. Ei auta kuin odotella.
Vaalien jälkeiset päivät maa eli jännityksessä. Päivälehdet nostivat reaaliaikaisen äänestystuloksen nettisivujensa banneriin ja joka ikinen poliittinen asiantuntija, journalisti ja tutkija analysoi tilannetta. Pattitilanne, jossa Australia ei ole ollut seitsemäänkymmeneen vuoteen. Uutisia aiheesta toki suolletaan edelleen tasaiseen tahtiin, mutta kansalaisten innostus on hiipumaan päin. Poliittiset asiaohjelmat joutuvat tosissaan miettimään aiheeseen uutta tulokulmaa ja vaalitulosta analysoi jo ex-pääministeri Kevin Ruddin tytär, joka julkaisi vaalien alla fiktiivisen hömppäkirjan vaalikampanjoinnista. Kirjan tarina muistuttaa erehdyttävästi isä-Ruddin kokemaa poliittista selkäänpuukotusta ja julkista nöyryytystä mikä oli puhdasta sattumaa, sillä kirja kirjoitettiin kauan ennen Gillardin nousua valtaan. Mediaseksikäs aihe nosti Jessica Ruddin kuitenkin parrasvaloihin ja tytär-Ruddin ”ennustajanlahjat” ovat sittemmin kelpuuttaneet naisen myös poliittiseksi asiantuntijaksi. Hoh hoijaa!
Ainoat vaaleihin vielä intohimoisesti suhtautuvat ovat Tony Abbotia vastustavat ryhmät, jotka uhkaavat Facebookissa maastamuutolla ja jopa joukkoitsemurhalla, jos äärikonservatiivi Abbot nousee maan pääministeriksi. Muuten Melbournessa vaaleja enemmän puhuttavat poikkeuksellisen kylmät kevätkelit, vuotuinen ravintolaäänestys sekä australialaisen jalkapalloliigan, AFL:n pistetilanne. Ja tämä on sentään maan poliittisesti aktiivinen, niin kutsuttu ”tiedostava kaupunki”.
Viime päivinä julkisuudessa on väläytetty mahdollisuutta myös uusiin vaaleihin, mikä jakaa mielipiteet kahtia. Tuoreen tutkimuksen mukaan joka kymmenes australialainen äänestäisi toisella kierroksella eri puoluetta. 18–24-vuotiaista vastaajista peräti joka viides olisi valmis vaihtamaan poliittista leiriä, jottei vaalitulos päätyisi tasapeliin. Koko vaalisotku on tulosta kansalaisten luottamuspulasta hallitusta kohtaan sekä pieleen menneestä vaalikampanjoinnista, jota on kuvattu maan historian turhauttavimmaksi. Noloin tilanne on työväenpuolueelle, jonka alamäki on ollut poikkeuksellisen jyrkkä. Nayttää siltä, että jos ei Kevin Rudd, niin ei myöskään Ruddin syrjäyttäminen ollut kaikkien äänestäjien mieleen. Australialaiset tuntuvat kahvipöytäkeskustelujen perusteella olevan lopen kyllästyneitä kumpaakin pääpuolueeseen, mikä näissä vaaleissa näkyi vihreiden kannatuksen kasvuna. Aika näyttää, saako Australia näissä poliittisissa tunnelmissa hallituksen, joka pysyy pystyssä seuraavat kolme vuotta. Sitä ennen ei auta kuin odotella…
