Teksti Mirka Kartano

AFL-liigan loppuottelu tietää puutarhajuhlia ja ehkä vähän myös urheilua.

Aussifutiksen kauden finaaliottelu on takuuvarma keväänmerkki, aivan kuten vappu meille suomalaisille. Se kalenteriin sidottu käännekohta, jolloin kaivetaan innosta puhkuen kesävermeet ja grillipallot esiin, ja pullo kuplivaa on tekosyy mille tahansa piknikille. Tänä vuonna AFL-liigan loppuottelun päätyttyä harvinaiseen tasapeliin, kotibile- ja puutarhajuhlakutsuja sateli poikkeuksellisesti kahdelle peräkkäiselle lauantaille. Olisi sitä voinut huonomminkin aikansa viettää.

Paikallisten rakkaus AFL-liigaan on vähintäänkin yhtä intohimoista kuin brittien suhde valioliigaan – pelottavia huligaaneja ja öykkäröintiä luukuunottamatta. AFL-joukkue on muutakin kuin futisjoukkue, se määrittää melbournelaisia koko elämän. Joukkueeseen kun synnytään (tai myöhemmin avio/avoliiton kautta liitytään) ja siitä voi usein paikantaa suvun alkuperäisen kotiseudun tai kulttuuritaustan. Suosikkijoukkue voi kieliä arvomaailmasta, varallisuudesta tai jopa etnisyydestä, ainakin jos hieman kärjistetään. Ulkomaalaisena on paremmassa asemassa, kun paidan vaihtamista ei katsota niin pahalla. Melbournelaiset eivät joukkueesta ei pääse eroon, vaikka kuinka tekisi mieli hypätä paremmin pärjäävän tiimin kelkkaan.

Melbournesta kirjoittaessa ei voi sivuuttaa paikallisten epätodellisen lämmintä suhdetta urheiluun. Vai kuinka monessa muussa kaupungissa vietetään vapaapäivää laukkakisojen vuoksi. Tai mikä kansallinen urheilulaji toisi kaikki suomalaiset yhteen, kuten aussifutis tuo melbournelaiset. Urheiluangstisten on vaikeaa selvitä sosiaalisista tilanteista ilman pakollista sananvaihtoa liigajoukkueista ja pistetilanteesta, etenkin finaalien aikaan. Jopa viime viikonloppuisella pilates-tunnilla puntaroitiin venyttelyjen lomassa kumpi joukkue voittaa mestaruuden – Collingwood vai St Kilda. Myös yliopistoluennoilla oli jo viikkoja sitten selvillä, kuka on siirtynyt kummankin tiimin leiriin.

Ja mikäs siinä. Jos ei itse matsi nappaa, niin kauden päätösbileet ovat australialaisia kotibileitä parhaimmillaan. Aurinko, puutarha, ruokaa notkuvat pöydät, kylmälaukut täynnä olutta, mitä omaperäisimmät seurapelit ja ah niin hyväntuuliset melbournelaiset saavat kyynisemmänkin ei-fanin viihtymään.

Ja sille, jota kiinnostaa: mestaruuden voitti lopulta Collingwood.

Mustavalkoiseen sonnustautunut Collingwoodin kannattaja treenaa täydellistä potkua.

Mestaruuden vieneen Collingwoodin kunniaksi leivotut lakritsakakut.

Seurapelissä saa valita kumman joukkueen maaliin pallo lentää. Taktiikka vaati hollantilaiselta vieraalta hieman totuttelua.

Mikäli kumpikaan finaalijoukkueista ei miellytä, vaihtoehtona on sonnustautua omaan suosikkijoukkueeseen tai sitten vain retroilla. Kuvassa edesmenneen Fitzroyn joukkueen pelipaita.

Melbournelaiset tsemppaavat suosikkejaan liinoin, julistein ja ilmapalloin. Oman kodin ikkunat ovat mitä parasta mainostilaa.