Teksti Katja Lappalainen

Olen menettänyt sydämeni Andalusialle ja sen ihmisille.

Istun kauniin yliopistomme kirjastosalissa – tiedekuntani on Filosofia y letras. Opintokokonaisuus koostuu historiasta ja espanjasta. Andalusian murre tuntuu mahdottomalta ymmärtää. Mutta Latinalainen Amerikka siintää matkustusunelmissani, niinpä päätin oppia kielen, vaikka alku tuntuisi miten hankalalta hyvänsä. Vaihto yliopiston kautta viideksi kuukaudeksi yhteen Euroopan kauneimmista kolkista Cadiziin, lähelle Afrikkaa, ei tunnu lainkaan hullummalta vaihtoehdolta.

Atlantin rannan tyrskyjen keskellä asuu noin 140 000 ihmistä tässä yhdessä Euroopan vanhimmista yhtäjaksoisesti asutuista kaupungeista. Kaupungin virstanpylväinä pidetään foinikialaisten luomaa perustaa 1100 eaa., Kolumbuksen lähtöä matkalleen täältä 1495 sekä Espanjan perustuslain julistusta 1812. Tarinoita tällä kaupungilla siis on kerrottavaan.

1800-luvulla Cadiz on ollut Espanjan monarkian vastaisen liikkeen pääpaikka. Nämä antimonarkistit olivat liberaali liike, jonka ansiosta Espanja sai perustuslakinsa vahvistettua juuri Cadizissa 1812.

Cadizin lahti on ollut merenkulun keskus – kaupunki on tullut tunnetuksi satamastaan ja telakkateollisuudestaan. Telakat ovat nyt tyhjentyneet ja työttömyys on erittäin korkeaa. ”Mañana” tuntuu olevan asenne, joka pitää ihmiset täällä kuitenkin hyväntuulisina. He ovat puheliaita ja lämpimiä.

Kilometrien mittaiset hiekkarannat, sokkeloinen vanha kaupunki ja avoimet ihmiset luovat jotain autenttista, mitä en ennen ole missään reissatessa aistinut. Olen menettänyt sydämeni tälle paikalle ja sen ihmisille. Andalusiassa on taikaa.

Pieni kaupunki on täynnä vaihto-oppilaita, joita kevät kaudelle saapuvat saivat mielenkiintoisen alun kaupunkiin tutustumiseensa karnevaalien kautta. Koko viikko oli yhtä juhlaa vaikka vettä tuli kuin saavista kaatamalla. Nämä Cadizin karnevaalit ovat Espanjan tunnetuimmista.

Poliisi on Cadizissa innokas puuttumaan muun muassa koiran pitämiseen rannalla. Poliisin toiminta on hyökkäävämpää kuin Suomessa ja käsiksi käydään helposti. Myös poliisin kuvaaminen on kiellettyä.

Poliittista toimintaa täältä löytyi hetken etsimisen jälkeen. Kaupungissa on La Fabrika -sosiaalikeskus ja paikallinen järjestö ”Izquierda anticapitalista” järjestää muun muassa keskustelutilaisuuksia ja dokumentti-iltoja, joiden kautta tutustuin mielenkiintoisiin paikallisiin aktiiveihin. Squatti-rintamalla Cadizin keskustassa on ollut hiljaiseloa ennen squat ”Casa Yogaa”.

Yhteistyössä kansainvälisten squattaajien ja paikallisten kanssa paikasta on luotu tyylikäs sosiaalikeskus epäkaupallista toimintaa varten. Muutamassa viikossa Yogasta on tullut paikka täynnä ihmisiä ja toimintaa. Avoimien ovien päivä keräsi uteliaita naapureita paikalle kymmenittäin. Vastaanotto on ollut ystävällistä ja avuliasta – lahjoituksina  tuli niin rahaa kuin tavaraa. En olisi uskonut moista näkeväni Suomen katkerien poliisitaisteluiden jälkeen. Paikkaa kotimaassa epäkaupalliselle toiminnalle ei suoda vahingossakaan ja onneksi suomalaisiin juurrutettu epäluuloisuus on täällä vieras käsite. Ilmapiiri Cadizissa luo mahdollisuuksia.

Olen lähes hämmentynyt paikallisten ihmisten ystävällisyydestä. Tunnelma täällä saa uskomaan unelmiin. Sitä ei voi  selittää – se pitää kokea. Casa Yogan naapuri sanoi minulle, että vaikka teillä siellä Suomessa on paljon rahaa niin ette te oikein selviä – meillä täällä ei ole, mutta voidaan todella hyvin.