Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Oona Juutinen
Lakkoillessaan näkymättömän työn tekijät muuttuvat näkyviksi.
Kevät on ollut lakkojen aikaa monessa maassa, ja niin Hollannissakin. Teräs- ja satamatyöläisten kanssa päästiin tuloksiin pelkillä neuvotteluilla, mutta varsin selkeästi katukuvassa näkyviä siivoajien, roskakuskien ja kadunlakaisijoiden lakkoja ei pysäyttänyt mikään.
Samat likaisen duunin tekijät ovat lakkoilleet pätkittäin jo helmikuusta lähtien. Siivoajia oli parhaimmillaan lakossa yli 1000 kerralla, ja pelkästään Schipholin lentokentän 700 siivoajasta 400 paiskasi mopin nurkkaan. Siivo oli tietysti sen mukainen. Täysin ylenkatsottua työtä tekevien vaatimukset eivät varsinaisesti päätä huimanneet – pieni palkankorotus ja matkakulukorvaus, säännöllistä työtä, enemmän taukoja. Ja ennen kaikkea enemmän arvostusta.
Nilkkimäiset siivousfirmat veivät ammattiliiton oikeuteen koettaessaan estää lakon. Siinä epäonnistuttuaan ne palkkasivat tilapäisduunareita työnvälitystoimistojen kautta huolimatta siitä, että lakkoilevien työntekijöiden korvaaminen tilapäistyöntekijöillä on Hollannissa laitonta. Protestina lakkoilevat siivoajat muunmuassa valtasivat erään siivousfirman toimiston sekä viettivät öitä lentokentällä mieltään osoittaen, puheita pitäen.
Huhtikuun lopussa, yhdeksänviikkoisen lakon jälkeen, siivoajat saivat vihdoin mitä halusivat. 150 000:aa lähinnä maahanmuuttajataustaista siivoajaa koskevat parannukset ovat aikamoinen ihme, siivoajat kun lienevät kaikkialla maailmassa melko näkymättömiä, eikä heillä ole yleensä varaa nurista työoloistaan. Kenkää tulee helposti eikä pomoilla ole vaikeuksia löytää jotakuta muuta tarttumaan harjanvarteen.
Luultavasti siivoajien voitosta inspiroituneena roskakuskien ja kadunlakaisijoiden lakkokin jatkuu aina vain, ja tämä lakko se vasta katukuvassa näkyykin. Suurimmassa osassa Amsterdamia ihmiset kantavat roskapussinsa kerran tai kahdesti viikossa kadunvarteen, josta roskakuskit käyvät ne noukkimassa mukaansa. Nyt kun tätä ei tapahdu, lainehtii kaduilla joidenkin arvioiden muaan jo miljoonia kiloja jätettä. Ydinkeskustan kapeimmat kujat ovat paikoitellen melkein tukossa kaikkialle tulvivien roskapussien vuoksi, ja toisinaan pyörätielle ei ole mahtua sekaan kun jalkakäytävän roskapaikalta valuu jätettä kadulle. Kansalaisia onkin nyt pyydetty pitämään roskansa sisätiloissa, niiden vieminen ulos tällä hetkellä kun on kuulemma antisosiaalista käytöstä.
Lakkokeskustelussa roskakuskeja syytetään melkein poikkeuksetta itsekkäiksi ja ahneiksi. Todellisuudessa nämä todellista paskaduunia tekevät ihmiset tahtovat vain muutaman prosentin porrastetun palkankorotuksen. Lisäksi lakkoon on tehty poikkeuksia – vappua vastaavan kuningattarenpäivän jälkeinen sotku siivottiin, ja tällä viikolla roskakuskit siistivät Amsterdamiin tuodun Giro d’Italia -pyöräkisojen reitin. Kyseinen pyöräskaba kustansi kaupungille viisi miljoonaa euroa, ja käytetyllä rahalla toivottiin olevan turismia edistävä vaikutus. Rahat taisivat mennä kankkulan kaivoon, sillä nyt turistit ottavat kuvia jätekasoista ja levittävät niitä internetin välityksellä ympäri maailman. Voi vain kuvitella, miltä roskakuskeista ja kadunlakaisijoista tuntui siivota kaupunkia kyseistä tapahtumaa varten, ajatella siihen upotettua rahamäärää ja omia, tapahtuman kuluihin verrattuina mitättömiä palkankorotusvaatimuksiaan.
Solidair w/ cleaners! Kuva: Bilidikit / Indymedia.
